Sukupolvelta toiselle
2019
yhdessä Leena Haanpää, Anita Javanainen ja Eeva-Liisa Tala
kovetettu kierrätystekstiili, kananverkko ja kierrätyspuu
n. 200 x 120cm ja 65 x 50cm
Kun käyttötaiteesta syntyy näyttötaidetta. Työryhmä lähti tutkimaan
kierrätetyn tekstiilin kautta sukupolvien ketjua. Samalla he pohtivat
ihmisten aikoinaan käsin luomien käyttötekstiilien arvoa tänä päivänä,
luoden vanhoista Nextiili-pajasta lahjoitetuista tekstiileistä
ihmishahmoveistoksia. Toisena teemana he nostivat ylös myös yhdessä
tekemisen voiman, yhteisen suunnan, vastaan yksilökeskeistä ajattelua.
Näin syntyi teoskokonaisuus Sukupolvelta toiselle.
Teos toteutuksessa sponsorina: Nextiili -paja ja Ylöjärven puutoimi.
Teos kokonaisuus syntyi opinnoissa kurssilla, jossa mm. oltiin valittu yhteistyö taho, jonka kanssa teoksia valmistettaisiin. Yhteistyö tahona oli Ylöjärven kaupunki, joka 150-vuotis juhlien kunniaksi suunnittelimme opiskelijoiden kesken teospolun. Teimme teos suunnitelmia, joista valittiin toteuttettavat teokset, jotka muodostivat keskustaan teos polun.
Tässä mun suhteellisen nopeasti tehty ideapaperi, joka oli pakollinen osa kurssia, että jokainen teki muutaman idean, joka esiteltiin sitten eteenpäin. Tein kohtuu valmiin idean sijoituspaikkaa myöden. Kun selvisi, että mun ideat oli mennyt läpi piti tehdä valintaa ja alettiin ryhmänä toteuttamaan tätä. Prosessi oli todella haastava, sillä materiaali tuntemus kangaskovetteita kohtaan, jotka kestäisivät kuukauden ulkona oli kaikilla vähän hakusessa. Oli selvää, että hahmojen tulisi olla suuria, jotta ne oikeasti sopisivat nurmikkoalueelle. Tilat työskennellä olivat kuitenkin todella rajalliset, joka ilmeni sitten hahmojen muodosto kun ne saatiin ulos. Niitä oli työstetty niin pienissä tiloissa, että esimerkiksi viimeisen kuvan kapea hahmo ei näyttä niin pahalla aluksi. Kunnes pääsi ottamaan etäisyyttä niihin ja havaitsemaan niiden todelliset muodot. Piti tavallaan tyytyä siihen mitä oli tarjolla, joten teoskokonaisuus selkeästi odottaisi 2.0. versiotaan. Joka tehtäisiin paremmissa tiloissa ja puitteissa sekä kiinnitys olisi paremmin suunniteltuna.
Ryhmän myötä teos käviprosessin läpi ja aluperäinen idea muutti paljon muotoon, jotta siitä muodostui enemmän ryhmän teos kuin yhden henkilön teos. Silti minulle Kuljemme yhdessä on edelleen teoksen nimi ja se mistä teoksen lähtökohdissa on ollut alunalkaen kysymys säilyy siellä jossain, prosessiin jälkeenkin.
Tämän tyyppinen tekeminen ei itselle välttämättä ole aina helpointa. Jos on tehnyt selkeän suunnitelman. Kuten tämänkin teoksen kohdalla, minulla oli ollut pitkään suunnitelmana tehdä jotain tämän kaltaista. Tavallaan työskentely tapa on mielenkiintoinen, mutta myös vaikea. Jos suunnitelma on itselle tärkeä. Otin kyllä jo ideapapereita tehdessäni huomioon, että mitä haluan tarjota ja mitkä luonnoskirjojen tekemättömät teokset haluan visusti pitää omina ideoinani ja omina teoksinanin.
