9/02/2015

Kotimaamatkailu, Kouvola

Kaupunki, joka osaa markkinoida itsensä hyvin, eikä itse ironiaa puutu. http://www.betonihelvetti.fi/
Kävin tossa aikaisemmmin kesällä Jättömaa festivaaleilla, jotka olivat parhaat festivaalit vähään aikaan.http://www.wastelandfest.net/
Voin lämpimästi suositella teille kyseistä festivaalia, kokoisuutena ohjelma oli hyvin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Koko festivaalin yleinen tunnelma oli hyvin mielyttävä ja hyvä. Ehdottomasti matkaan sinne myös ensivuonna!














Matkasin Kouvolaan myös uudemman kerran tänä kesänä. Kohteena oli Poikilo -museot. Sillä olin Lönnströmin taidemuseolla työskennellessäni usein lukenut Poikilo -museoiden näyttelyistä. Tällä kertaa taidemuseolla oli esillä "Puolivilli puutarha" -näyttely. Näyttely sulkeutuu jo 06.09. Aiheena näyttely, joka tutkii luonnon ja ihmisen suhdetta on minulle hyvin tärkeä ja mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Näyttely ei kuitenkaan minua aivan hirveästi miellyttänyt. Yksi teos oli ylitse muiden, ja kaksi muuta kiintoisia.
Kiinnostavin teos oli Kaisa Salmen yli 300 000muovipullon meri, joka läpi sai kulkea. Teos oli vaikuttava ja teos tekstissä olevat faktat maailmassa olevasta muoviroskasta toivottavasti, joka ikiselle museossa vierailevalle ihmiselle pysäyttävä. Toinen kiintoisa oli Marja Heinon videoinstallaatio.
Olin aikoinaan kuvitellut Poikilo-museot suuremmaksi kokonaisuudeksi. Tämä ehkä tuotti minulle pienen pättymyksen. Voi olla, että olisin ollut innostunut enemmän museosta, jos näyttelykokonaisuus olisi ollut enemmän mieleeni. Esitettä lukiessani seuraavana näyttely kokonaisuus vaikuttaa enemmän kiinnostavammalta minulle. Seuraavaksi 01.10. eteenpäin taidemuseossa on esillä Maija Närhinen ja Milja Viita. Taidemuseo rakennuksen tiloissa hieman piilossa on myös Kouta galleria ja Poikilo galleriaa, mitä ei kannata unohtaa. Kouta gallerissa on seuraavaksi esillä Kaija Hinkula ja Poikilo galleriassa 27.09. asti Jaana Ahjokangas.
Poikilo museoihin kuuluvat myös Suomen Puotimuseo ja Elimäen Kotiseutumuseo, jotka eivät kummatkaan minua hirveästi kiinnostaneet. Kotiseutumuseoita on aikoinaan tullut kierreltyä ja niitä on maassamme todella paljon. Itselleni kotiseutumuseoista löytyy samoja tarvikkeita, kuin vanhempieni ja isovanhempieni kotoa löytyy, joten en ole kokenut suurta tarvetta vierailla enempää kotiseutumuseoissa.



Kulttuuritiellä


Matkasin viimeisellä lomaviikollani siskoni kanssa Länsi-Kymin kulttuuritiellä. Tykkään kohteista, mitkä muiden mielestä saattavat olla outoja, eikä niinkään kiintoisia. Monet ihmettelevät, että miksi haluan vierailla, jossain kaupungissa, koska ei siellä ole mitään. Kotimaamatkailu on nyt jonkin aikaa kiinnostanut minua taas uudelleen ja se on saanut ajatuksia uusista taideprojekteista, mitä jatkossa olisi mielenkiintoinen tehdä.
Länsi-Kymin kulttuuritiellä kuljetaan Loviisasta Iittiin. Reitti on viitoitettu punahattuisilla linnunpelättimillä. Jos on kiinnostunut lähi- ja luomuruuasta siihen liityviä paikkoja matkan varrella on runsaasti. Maatila-, kala- ja taimitoreja, sekä viinipuoti ja kotijuustola. Reitiltä löytyy myös useita ihania vanhoja kahviloita sekä noutopöytiä. Reitin varrella on kesäaikana myös erilaisia tapahtumia. Itse olin niin myöhään liikenteessä, että tapahtumat oli jo hieman menneet ohi, joten ensi kesää odotellessa.
Esitteessä on merkattu kartalle mistä löytyy mitäkin kohteita ja merkattu mihin ainakin todella kannattaa tutustua. Itse vierailin eritoteen legendaarisella Gulf huoltoasemalla, joka on aito 1960-luvun tunnelma.




Vierailin myös Strömforsin ruukilla. Sieltä löytyi näyttelytiloja, ravintola, pajoja ja pikku putiikkeja. Sääli, että kesäkausi oli jo loppu jo ja ruukista ei saanut ihan kokonaista kuvaa. Vaikutti kivala paikalta, jos olisi ollut parempi sää ja paikat paremmin auki. Reitin varrella on kivasti pieni B&B ja majataloja, jossa voi tarvittessa yöpyä.



Pysähdyttiin myös kauniissa Loviisassa, mistä löytyi kivoja kirpputoreja. Löysin itselleni keltaisen sadetakin saiteisen Loviisan kaduille.