Työskentelyä

Puhuin jo aiemmin, että olen aloittanut työstämään Unisieppaaja -teostani. Teos on tulossa esille Wiurilan kesänäyttelyyn. Teos jatkuu kokoajan, kirjon siihen unia lisää. Nyt tavoitteena on saada kasaan ainakin tuplamäärä kirjottuja unia, kun edellisellä kerralla, kun teos oli viime keväänä esillä. Kirjominen on kuitenkin suhteellisen hidasta tekemistä, joten katsotaan saanko kesäkuun alkuun mennessä ainakin 30 täyteen erikoisia ja näköisiä kirjottuja unia.

Tällä hetkellä valmiina on 15. Nyt vaan alkaa olla materiaalit loppu, joten kirjontakehys hankintoja täytyy tehdä mahdollisimman pian! Kirjonnan aiheita on tullut jo vaikka millä mitalla. Pitäisi seuraavaksi alkaa piirtämään niistä luonnoksia. Sieltä löytyy mm. outoja aseita, tyhjä huone sekä suuri hedelmä astia.

Kuvissa on yksi tänä vuonna valmistunut. Vanha nainen karvalakissa ja turkissa. Uni oli hyvin mustavalkoinen, joten kirjoin hahmon pelkästään valkoisella langalla. Kaksi muuta kuvaa ovat keskeneräisenä olevista teoksista, jotka ovat nekin jo nyt valmiina. Lisään myöhemmin sivuilleni viralliset teoskuvat valmistuneista unikuvista. Koitan saada ne ensin täysin viimeisteltyä kehyksiinsä, ennen kuin otan lopulliset teoskuvat.

Date + Kale

Syntymäpäiväni vietin erittäin mukavissa tunnelmissa, enkä ehkä muuten kirjoittaisi tästä, mutta Date + Kale ravintolan ruoka oli niin taivaallisen hyvää, että siitä pitää päästä kertomaan. Tilasin aivan liikaa ruokaa, yhdellä annoksella olin jo täynnä, mutta olimme päättäneet syödä pitkän kaavan mukaan synttäripäivällisen. Siellä me sitten vaan istuttiin, juteltiin ja syötiin, ihmiset ympärillä sen kun vain vaihtuivat.

Hyvällä ruualla tankattuna jatkettiin tietty Tavastialle katsastaa Disco Ensemble. Ja kyllä kovassa iskussa ovat edelleen! Meininki mitä loistavin, mitä nyt alkuviikosta vasemmalle jumiin jäänyt niskani ei ihan antanut mun juhlia siten kun olisin halunnut. Onneksi kiertuetta riittää vielä, joten uudestaan ja uskaltaa ehkä mennä eturiviinkin! 

Silmät ummessa lähijunassa nukkumaan. 

Näkyväksi neulottu

Näkyväksi neulottu -näyttelyn katsastaminen jäi todella viime tippaan. Kerkesin vasta näyttelyn lisäviikoilla mennä katsomaan. Näyttely on nyt enää tulevan viikon auki, 19.3. asti. Eli vielä ehtisi viikon aikana käydä katsomassa, ja se todellakin kannattaa. 

Rósa Sigrún Jónsdóttirin islantilaiset lääkekasvit ovat mielestäni todella hienoja. Ne on toteutettu yhteisöllisesti. Näyttely kokonaisuudessaan on todella hieno. Se miten vanhat perinnekäsityö tekniikat valjastetaan nykytaiteeseen on mielestäni todella mielenkiintoista. Lopputyöni kirjallinen osio keskittyi pohtimaan tekstiilitaiteen asemaa nykytaiteessa. Tämän näyttelyn myötä varmasti on tapahtunut paljon. On otettu taas iso harppaus eteenpäin "hyväksyä" käsityön keinoin toteutettuja teoksia nykytaiteen kontekstiin. Tekstiilitaide sanana on monen mieleen huono tai jollain kummallisella tavalla luotaantyöntävä, aliarvostettu. En ole ihan ymmärtänyt sitä mikä siinä sanassa kiikastaa. On jotenkin sääli, että yksi sana voi leimata negatiivisesti. Olen myös joskus tietoisesti jättänyt käyttämättä sanaa tekstiilitaide. 

Itseäni kiinnostaa suunnattomasti käsityötekniikoilla tehty taide. Kirjoittaessani lopputyötäni ei ollut vielä ilmestynyt näyttelyn kuraattorin Minna Haverin, Pehmeä taide -kirjaa. Kirjassa juuri käsitellään sitä miten vihdoinkin käsityöt ovat tulleet suosituksi ja myös saavuttanut arvoaan käsityötekniikoin toteutetut teokset nykytaiteen kontekstissa. Itseäni kiinnostaa tekniikassa ristiriitojen luominen. Pehmeät pinnat, langat ja niihin liitettävät asiat, jotka valjastetaankin jonkun aivan päinvastaisen teoksen materiaaliksi. Syntyy jänniä kontrasteja pehmeiden/herkkien ja kovien/räväköiden/lujien asioiden kanssa. Mikä toteutuu mielestäni monissa tämänkin näyttelyn teoksissa. 

Näkyväksi neulottu -näyttely ymmärtääkseni tullaan näkemään muuallakin. Sinkkan sivuilla mainitaan sen olevan ainakin Kajaanin taidemuseon ensi vuoden ohjelmaa. Kannattaa pitää silmällä missä seuraavaksi näyttely nähdään, jos ei nyt tulevan viikon aikana kerkeä Keravalle vierailemaan. 

Rósa Sigrún Jónsdóttir

Melek Mazici

Sanni Weckman

Tuija Teiska

Liisa Hietanen

Olek

Noora Schroderus

Liisa Hietanen

Niina Mantsinen

Näyttelyn taiteilijat: 

Tanya Akhmetgalieva, Jenni Haili, Liisa Hietanen, Hyäryllistä-ryhmä, Rósa Sigrún Jónsdóttir, Elina Juopperi, Sanna Majander, Niina Mantsinen, Melek Mazici, Annukka Mikkola, OLEK & Michelle P. Dodson, Kaija Papu, Ulla Pohjola, Sonja Salomäki, Noora Schroderus, Suvi Solkio, Minna Soraluoma, Daina Taimina, Tuija Teiska, Timo Tähkänen, Sanni Weckman sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun tekstiilisuunnittelun opiskelijat ja Villit virkkaajat -ryhmä

P.s. Sinkkaan pääsee myös museokortilla!