Syksy

Kesä on kerinnyt vaihtumaan sysksyyn ja syksykin jo pian talveen. 

Työhuone kotona on alkanut viimein muotoutua 

ja hommat jotka ovat odottaneet vuoroaan ja inspiraatiotaan ovat alkaneet kiinnostaa.

Täällä hetkellä on työn alla monta eri projektia päällekäin, mikä on aina virkistävää.

Tällä hetkellä väännän niin sanottuja bodypart art -teoksia. Kehollisuus on aina voimakkaasti läsnä teoksissani ja miten ihminen kokee kaiken kehonsa kautta. 

Kankaisia raajoja

lankoja

kipsiä

sokeria

Materiaalitestaus on vielä aika vaiheessa ja hakee muotoaan. 

Toivottavasti keksin nopean ja kestän sekä helpontavan tärkätä kankaat muotoonsa.

kahvia

lisää kahvia

ulkona sataa räntää ja alkaa jo hämärtää

Tehokastyöpiste on aina parasta ja kun vielä on lattia tilaa riittämiin
on mukava työskennellä monen eri teoksen ja asian parissa kun on pari pöytää
lattiatilaa ja seinätilaa sekä luonnon valoa, joka kylläkin vähenee taas päivä päivältä

paikkoja kolottaa

flunssa on tuloillaan

vanhojen oppien mukaan kannattaisi syödä ja juoda:

lämmintä juomaa

vihreää teetä

sitruunalla ja hujanalla

inkivääriä

valkosipulia

banaania

jogurttia

porkkanoita

keittoja

kanamunaa

Isä toi aina jaffaa

Anj Smith

Anj Smith - Sea Lily, Feather Star

Sara Hildénin taidemuseossa aina tammikuuhun asti.
Ennen näyttelyä olin nähnyt vain kutsukortissa olevan kangasmaalauksen, joka herätti mielenkiintoni. Sen jälkeen näin ihmishahmoista kasvokuvia. Tällöin ajattelin, ettei tämän tyyppinen kyllä todennäköisesti kiinnosta minua yhtään. Toisin kuitenkin kävi.

Yleenpalttisen mielenkiintoisista yksityiskohdista koostuvat teokset vangitsevat katsojan. On pakko mennä lähelle ja tutkia nähdä mitä nämä kaikki pienet yksityiskohdat maalauksessa ovat.Taiteilija itse oli hyvin tietoinen siitä, miten kauan museokävijä keskimäärin viettää aikaansa yhden teoksen äärellä, joten hän halusi rikkoa tätä kaavaa. Siinä todella onnistuen.

Kankaiden mieletön läpikultavuus tuo maalauksiin jonkinlaista mystiikkaa. Aiheet ovat tavallaan hyvin arkisia, mutta yhdistelmät ovat jotain aivan muuta. Aiheet ovat tarkemmin katsottuna jotenkin mielestäni hyvin rankkoja ja välittävät jotenkin omalla tavallaan hyvin surullista tunnelmaa. Teoksissa on todella voimakkaasti läsnä ihmisen katoavaisuus.

Kokonaisuudessa näyttely on todella inspiroiva ja aikaa vievä. Se hämmentää monin tavoin, taidokkaalla maalaamisellaan ja omaperäisyydellään. Kuvat eivät kerro millään tavoin koko totuutta teoksista, ne vain pitää nähdä itse.