Sara Hildénin taidemuseossa aina tammikuuhun asti.
Ennen näyttelyä olin nähnyt vain kutsukortissa olevan kangasmaalauksen, joka herätti mielenkiintoni. Sen jälkeen näin ihmishahmoista kasvokuvia. Tällöin ajattelin, ettei tämän tyyppinen kyllä todennäköisesti kiinnosta minua yhtään. Toisin kuitenkin kävi.
Yleenpalttisen mielenkiintoisista yksityiskohdista koostuvat teokset vangitsevat katsojan. On pakko mennä lähelle ja tutkia nähdä mitä nämä kaikki pienet yksityiskohdat maalauksessa ovat.Taiteilija itse oli hyvin tietoinen siitä, miten kauan museokävijä
keskimäärin viettää aikaansa yhden teoksen äärellä, joten hän halusi rikkoa tätä kaavaa. Siinä todella onnistuen.
Kankaiden mieletön läpikultavuus tuo maalauksiin jonkinlaista
mystiikkaa. Aiheet ovat tavallaan hyvin arkisia, mutta yhdistelmät ovat
jotain aivan muuta. Aiheet ovat tarkemmin katsottuna jotenkin mielestäni hyvin rankkoja ja välittävät jotenkin omalla tavallaan hyvin surullista tunnelmaa. Teoksissa on todella voimakkaasti läsnä ihmisen katoavaisuus.
Kokonaisuudessa näyttely on todella inspiroiva ja aikaa vievä. Se hämmentää monin tavoin, taidokkaalla maalaamisellaan ja omaperäisyydellään. Kuvat eivät kerro millään tavoin koko totuutta teoksista, ne vain pitää nähdä itse.