Korutaidetta ja fantasiaa

Opinnot käsityön taiteen parissa loppuivat tältä keväältä. Loppu lähiopetushan tapahtui lähinnä verkossa ja työsktenly kurssin kanssa, jonka päämääränä oli luoda fantasiahahmo jäi hyvin nopeasti lähiopetuksen kohdalta. Tapasimme verkossa aina tuntien puitteissa ja kävimme läpi miten kukin oli edennyt. Itselle syy lähteä opintoihin oli juurikin se lähiopetus ja se miten paljon ryhmästä ja ryhmäläisten prosessista saa. Tulikin jotenkin yllättävän vaisu olo, kun jatkoi käytönnössä samaa mitä normaallistikin eli työstää yksin työhuoneella teoksiaan. Tärkeä kohtaaminen taiteen tekemisen parissa jäi pois. Mielenkiintoisinta siinä oli kuitenkin se, että huomasin sen vasta kun pidimme viimeisen etätuntimme, että kurssi oli jäänyt itselle aika ontoksi.

Kirjoitin jo aiemmin fantasiahahmostani, sen materiaaleista ja lähtökohdista tänne. 

Sain hahmon kasaan tosiaan yllättävänkin nopeasti ja tajusin miten paljon nautin tämän tyyppisestä tekemisestä. Olen jonkin verran puhunut paineistani luoda taidetta ja onnistumisen tunteestani, miten haen sitä ikäänkuin jokaiselta kokeilultani. Tämän kanssa en käynyt läpi negatiivisia tunteita tai ollut pettynyt johonkin valintaan mitä en voisi enää korjata. Toki yksi asia tässäkin teoksessa oli minua häiritsevä.

Aikaisemmin keväällä meillä oli lyhyt korutaiteen jakso, joka oli varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Kurssit tuntuvat usein hyvin lyhyiltä, olisi kiva pystyä koittamaan kaikkea mahdollisimman monipuolisesti. Kurssissa lähdettiin liikkeelle siitä, että koru valmistettaisiin materiaaleista, joita jokaiselta löytyisi kotoa korun valmistusta varten tai koulun jämämateriaali laatikoista. Lähtökohta oli mielestäni erittäin hyvä, mikä on meillä useammallakin kurssilla, kierätetään jos voidaan. Itsekkin teen paljon omassa taiteessa kierrätetyistä materiaaleista.

Oma koruni lähti liikkeelle ketjuista, jotka olivat olleet aikaisemmin osa toista teosta. Koru ei kuitenkaan täysin ehtinyt vielä valmistua sillä, siihen olisi vielä tarkoitus lisätä vanhempieni luota lyötyviä vanhoja koruja, joille ei ole löytynyt käyttäjää. En ole päässyt koronatilanteen vuoksi sinne penkomaan vanhoja koruja, joten se osuus on jäänyt vielä hyvin vaiheeseen. Riippuen millaisia koruja sieltä löytyy olisi korun vielä tarkoitus muodostua entistä enemmän panssarimaiseksi/haarniskamaiseksi kokonaisuudeksi.

Valokuvia ja jämä papereita

Valmiita kollaaseja on syntynyt. Tällä kertaa halusin käyttää kaikkea jätepaperia enkä niinkään lehtileikkeitä tai valokuvia. Toki kuitenkin jokaiseen teokseen lisäsin yhden valokuvan. Näitä syntyi todella paljon ilman paineita. Tein ja tein vaan. Mulla on tietynlaisia paineita aina mun tekemisessä, että jokainen kappale pitäisi olla se esityskelpoinen teos. Prosessista tykkään, mutta turhaudun kokeiluihin. Mitä puolestaan materiaali ja tekniikkavalintani yleensä vaativat, että pitää vain kokeilemalla löytää se versio mitä hakee. Näidenkin kohdalla löysin silmiäni miellyttävän kokonaisuuden. Liika rosoisuus, ei ole minulle mielyttävää, vaan pidän sellaisesta sanoisinko hallitusta rosoisuudesta. 

Näitä teoksia tehdessäni, minua ei miellyttänyt valokuvan repaleiset reunat, tai kuten ensimmäisessäkuvassa valokuva on kastettu kahviin, mikä sekään ei ehkä ollut se mitä halusin. Tässä muutamia ensimmäisiä kappaleita. Lisää on luvassa, sillä suunnittelin laittavani seuraavaksi postausta sitten kehystetyistä versioista.

Seinävaate

Seinävaate makuuhuoneeseen suvun vanhoista liinoista ja lakanoista. 

Olen koonut kankaat vanhan lakanan päälle ja kiinnittänyt nuppineuloin. Sen jälkeen käsin neulonut kaikki kankaat kiinni alustaan. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä "seinävaate" boro&sashiko -tekniikalla. Josta jokunen vuosi sitten innostuin. Kirjoitin jo aikaisemmin vaatteiden paikkauksesta juttua. Ja siitä miten mukavaa hommaa se on. Hirveesti vaan ei oo mennyt vaatteita rikki, että olisin saanut paikattavaa.  

Boro on kangaspaikka, joka neulotaan päälle

Sashiko on käsin ommeltava tikkaustekniikka, etupistokirjailua.

Tekniikka luo vaatteista kestäviä ja niiden käyttöaika senkun pitenee. On ollut lähivuosina havaittavissa, että tekniikka on alkanut kiinnostaa ihmisiä. Onhan se kestävänkehitysen kannalta järjekevääkin. 

Seinävaatteeseen on tarkoitus laittaa puinen pyöreä rima, josta se sitten ripustetaan. Pidän seinävaatetta aina kun en työskentele sen kanssa työhuoneen seinällä. Ja on kyllä suoriltaan tullut todetuksi, että se on erittäin hyvä vähentämään kaikua. Eli toimii juurikin täydellisesti ikäänkuin akustiikkaseinävaatteena.Teen vielä viimeistelypistoja koristeeksi ja sitten hyörytys ja seinälle. Myöhemmin varmasti kuvaa sitten kun se on päässyt paikoilleen!