Korutaidetta ja fantasiaa

Opinnot käsityön taiteen parissa loppuivat tältä keväältä. Loppu lähiopetushan tapahtui lähinnä verkossa ja työsktenly kurssin kanssa, jonka päämääränä oli luoda fantasiahahmo jäi hyvin nopeasti lähiopetuksen kohdalta. Tapasimme verkossa aina tuntien puitteissa ja kävimme läpi miten kukin oli edennyt. Itselle syy lähteä opintoihin oli juurikin se lähiopetus ja se miten paljon ryhmästä ja ryhmäläisten prosessista saa. Tulikin jotenkin yllättävän vaisu olo, kun jatkoi käytönnössä samaa mitä normaallistikin eli työstää yksin työhuoneella teoksiaan. Tärkeä kohtaaminen taiteen tekemisen parissa jäi pois. Mielenkiintoisinta siinä oli kuitenkin se, että huomasin sen vasta kun pidimme viimeisen etätuntimme, että kurssi oli jäänyt itselle aika ontoksi.

Kirjoitin jo aiemmin fantasiahahmostani, sen materiaaleista ja lähtökohdista tänne. 

Sain hahmon kasaan tosiaan yllättävänkin nopeasti ja tajusin miten paljon nautin tämän tyyppisestä tekemisestä. Olen jonkin verran puhunut paineistani luoda taidetta ja onnistumisen tunteestani, miten haen sitä ikäänkuin jokaiselta kokeilultani. Tämän kanssa en käynyt läpi negatiivisia tunteita tai ollut pettynyt johonkin valintaan mitä en voisi enää korjata. Toki yksi asia tässäkin teoksessa oli minua häiritsevä.

Aikaisemmin keväällä meillä oli lyhyt korutaiteen jakso, joka oli varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Kurssit tuntuvat usein hyvin lyhyiltä, olisi kiva pystyä koittamaan kaikkea mahdollisimman monipuolisesti. Kurssissa lähdettiin liikkeelle siitä, että koru valmistettaisiin materiaaleista, joita jokaiselta löytyisi kotoa korun valmistusta varten tai koulun jämämateriaali laatikoista. Lähtökohta oli mielestäni erittäin hyvä, mikä on meillä useammallakin kurssilla, kierätetään jos voidaan. Itsekkin teen paljon omassa taiteessa kierrätetyistä materiaaleista.

Oma koruni lähti liikkeelle ketjuista, jotka olivat olleet aikaisemmin osa toista teosta. Koru ei kuitenkaan täysin ehtinyt vielä valmistua sillä, siihen olisi vielä tarkoitus lisätä vanhempieni luota lyötyviä vanhoja koruja, joille ei ole löytynyt käyttäjää. En ole päässyt koronatilanteen vuoksi sinne penkomaan vanhoja koruja, joten se osuus on jäänyt vielä hyvin vaiheeseen. Riippuen millaisia koruja sieltä löytyy olisi korun vielä tarkoitus muodostua entistä enemmän panssarimaiseksi/haarniskamaiseksi kokonaisuudeksi.

Fantasiahahmon luominen

Opinnoissa on tällä hetkellä menossa kurssi, jossa pitäisi luoda oma fantasiahahmo. Kurssi aloituksena tehtiin harjoitteita, jolla pyrittiin uppoutumaan omiin hahmoihin ja kehittelemään niitä eteenpäin.  

Loin tunnin aikana puitteet hahmolleni, jota alkaisin työstää.  Se liittyisi metsään ja pakanallisuuteen. Hahmossa tulee olemaan luonnonmateriaaleja ja se ei tule olemaan mikään variaatio valmiista fantasiahahmoista vaan ennemminkin nivoutuen pakanamaisiin parinteisiin ja pukeutumiseen.

 

Materiaaleina olen käyttänyt jälleen Seinäruususta saamiani tekstiilinäytekappaleita, koulussa värjäämäni villalankaa, omia hiuksiani, sekä kuivumassa on luonnonmateriaaleja. Olen ollut yllättynyt miten olen nauttinut tämän tekemisestä ja nopeasti aloittamisen jälkeen saanut sen kasaan. Ajattelin jatkaa toisen hahmon tekemisellä.

Kirjojen sidontaa

Aina välillä on meneillään kausia, jolloin hullaantuu milloin mistäkin. Blogin suhteen olen jo "luovuttanut" tänne syntyy juttuja sitä mukaan kun se tuntuu hyvältä. Eli kovin harvoin, koska kahdet opinnot, päivätyö museolla sekä työhuonetyöskentely näyttelyitä varten vievät jota kuinkin kaiken ajan tai melkein enemmänkin, jos vaan tunteja vuorokaudessa riittäisi.

Viimeisin hullaantuminen oli kirjojen sidonta. Koptisidoksen opettelua ja materiaalien metsästystä, lähinnä omista kaapeista löytyi riittävästi materiaalia ammentaa monta kivaa pikkuista kirjaa. Kirjojen sitominen on paitsi rentouttavaa myös palkitsevaa. Sitominen vaatii todella keskittymisestä. Kirjojen sitomisen maailma on taas täysin omansa. Olen joskus tehnyt aiemminkin muutamia kirjasidontoja, mutta koptisidokseen en ollut ehtinyt vielä kunnolla aiemmin perehtyä.

Sidokset eivät ole täydellisiä ja parhaiten tehtyjä, mutta olen itse kuitenkin tyytyväinen. Ja pyrkimykseni oli ennen kaikkea nauttia tekemisestä ja kehittyä sitten siinä samalla. On myös huippua, että mitä vaan voi alkaa opetella myös internetistä löytyvin ohjein, joita on todella paljon. Materiaalinen etsiminen saattaa olla jokseenkin vaikeata löytää toisinaan.

Lopuksi haluaisin jakaa vielä minun yhden lemppari instagram tilin:  Lilou Estúdio