Alkuvuoden juttuja

Työnuoneella on käynnissä luova kaaos. Siellä syntyy parasta aikaa ainakin neljää tai viittä teosta. Deadline alkaa kolkutella jo, sillä tekniikkani eivät ole mistään nopeimmasta päästä. Kuitenkin aikaa on vielä kesäkuun alkuun. Äkkiäkös se sieltä jo tuleekin! Kevät on aina ollut hämmentävän ohi kiitävää aikaa, joka pitää pitää mielessä.

 

Alkuvuoden tekniikat ovat olleet hyvinkin monipuolisia ja tarjonneet monenlaisia mahdollisuuksia omaan työskentelyyn. Kipinä kankaan kuviointiin ja värjäykseen on säilynyt, mutta myös tekstiilikollaasit ovat saaneet mahdollisuuden. Aikaisemmin en niinkään ole pitänyt tekstiilikollaaseista. Kunnes tajusin miten laaja alaisia ne voivatkaan olla. 

Paikkaustekniikat tulivat juuri oikeaan aikaan, kaappiin oli kertynyt kaikkea parsittavaa, joihin olikin hauska kokeilla erilaisia tekniikoita. Vastaisuudessa pyrin löytämään aina aikaa vaatteiden korjaamisella, sekä niiden uusio käyttö ratkaisuihin. 

Nextiilissä on tullut pitkin alkuvuotta käytyä hakemassa materiaaleja kouluun ja tuleviin teoksiin. Nyt pitäisi löytyä niin paljon jo materiaaleja, ettei vähään aikaan tarvitsisi hankkia mitään. Tekstiilimateriaaleja, kun on tullut kerättyä aika pitkän aikaakin. 

Seuraavaksi teen postaukset erikseen kuvassa olevista tekniikoista ja kerron niistä hieman lisää. 

Ps. Nextiili

Lasten taidetyöpajat

Mustaa ja valkoista

Olen testaillut erilaisia menetelmiä pitkin syksyä kuvioida kangasta.
Nämä kyseiset mustavalkoiset testaukset ovat osa siitä suuresta pinosta paperia mitä testailin.
Kuvioiden luominen erilaisin materiaalein on hyvin vapauttavaa.
Tietyt tekniikat ovat olleet minulle erityisen mielenkiintoisia, kuten
telaan erilaisten materiaalien kiinnittäminen erikeinoin.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy juuri tällainen kokeilu

Syksyn sateet ovat alkaneet

illat hämärtävät

luokkahuoneen valossa ei saa otettua kelvollisia kuvia

pöytä täyttyy erilaisista materiaaleista

suteja

teloja

puuta, oksaa ja kaarnaa

villalankoja

rautalankaa

mitä vain ikinä keksii

loput kaivetaan luokkahuoneen roskakorista

Painojuttuja

Erilaiset painomenetelmät on kiehtoneet mua jo pitkään. 

Aloitin käsityötaiteen syventävät opinnot tänä syksynä 

ja sen myötä kankaanpainotekniikat ja kuvioinnit tulivat ajankohtaiseksi. 

Hurahdin täysin abstraktien kuviointien maailmaan ja se oli todella vapauttavaa. 

Kaiverran veitsellä kuvioita

sen enempää pohtimatta

leima

leiman jälkeen

painan niillä paperia

kangasta

mitä vain keksin

Löysin huutonetistä hetken haettuani Maija Pellonpää-Forssin

KANKAANPAINANTA – välineet, suunnittelu, painaminen -kirjan. 

Seuraavaksi haluaisin hankkia uudemman.

VÄRIMENETELMÄT II – värjäys, maalaus, kankaanpainanta, tekstiilitulostus.

Kankaanpainanta kirja on todella inspiroiva ja siinä on hyvin neuvottu 

useat tekniikat kuvin. 

näen kaikkialla raportteja

luonnossa 

kaduilla

kaupoissa

kangasraportteja

toistuvia

kauniita kuvioita

Niin monia painantamenetelmiä kankaalle tai paperille.

Erilaiset painanta menetelmät on kyllä todella mukaansa vieviä

ja parasta kokotekniikassa on se, että niitä voi kehitellä kokoajan itse lisää

tällä hetkellä ehdottomasti kiinnostavinta on myrkytön grafiikka 

sekä kankaanpainanta

Teen pääasiassa kartonkigrafiikkaa, sekä käytän kierrätettyä pleksiä

Pleksi on oiva materiaali useampien lattojen töihin.

erikoisia sommitelmia

kultaisialeikkauksia

kokeellisuutta

säännöttömyyttä

irottelua

päässä helisee

niin ettei tahdo iltaisin tulla unikaan

Luonnosta

Tänä vuonna vaan entistä enemmän inspiraatio on lähtenyt luonnosta

Luonnon muodoista ja yksityiskohdista.

Luonnosta löytyy niin paljon ammennettavaa. Itselleni erityisen tärkeitä on ollut saaristot ja metsät.

Vesi elementtinä on todella kiinnostava, mutta myös kaikkien pienimmätkin yksityiskohdat luonnossa luovat aina kaunista suurta kokonaisuutta. 

Olen piirrellyt luonnoskirjaan tänä syksynä jonkun verran asioita metsästä.

Olin haparoinut pitkään metsässä

nähnyt vain pieni kauniita yksityiskohta

komeita suuria kokonaisuuksia

olin lähtenyt kerämään sieniä

mutta en ollut huomannut 

poimia ensimmäistäkään

olin vajonnut omiin ajatuksiin

kykkinyt mättäillä

katsellen kaikkea kovin läheltä 

Veteen oli heijastanut kuvajaiseni
hiuksissani pieniä risuja
korvissani surisi hirvikärpänen

kaivoin repusta eväitä
käteni olivat kylmät
huokaisin syvään

Syksy

Kesä on kerinnyt vaihtumaan sysksyyn ja syksykin jo pian talveen. 

Työhuone kotona on alkanut viimein muotoutua 

ja hommat jotka ovat odottaneet vuoroaan ja inspiraatiotaan ovat alkaneet kiinnostaa.

Täällä hetkellä on työn alla monta eri projektia päällekäin, mikä on aina virkistävää.

Tällä hetkellä väännän niin sanottuja bodypart art -teoksia. Kehollisuus on aina voimakkaasti läsnä teoksissani ja miten ihminen kokee kaiken kehonsa kautta. 

Kankaisia raajoja

lankoja

kipsiä

sokeria

Materiaalitestaus on vielä aika vaiheessa ja hakee muotoaan. 

Toivottavasti keksin nopean ja kestän sekä helpontavan tärkätä kankaat muotoonsa.

kahvia

lisää kahvia

ulkona sataa räntää ja alkaa jo hämärtää

Tehokastyöpiste on aina parasta ja kun vielä on lattia tilaa riittämiin
on mukava työskennellä monen eri teoksen ja asian parissa kun on pari pöytää
lattiatilaa ja seinätilaa sekä luonnon valoa, joka kylläkin vähenee taas päivä päivältä

paikkoja kolottaa

flunssa on tuloillaan

vanhojen oppien mukaan kannattaisi syödä ja juoda:

lämmintä juomaa

vihreää teetä

sitruunalla ja hujanalla

inkivääriä

valkosipulia

banaania

jogurttia

porkkanoita

keittoja

kanamunaa

Isä toi aina jaffaa

Anj Smith

Anj Smith - Sea Lily, Feather Star

Sara Hildénin taidemuseossa aina tammikuuhun asti.
Ennen näyttelyä olin nähnyt vain kutsukortissa olevan kangasmaalauksen, joka herätti mielenkiintoni. Sen jälkeen näin ihmishahmoista kasvokuvia. Tällöin ajattelin, ettei tämän tyyppinen kyllä todennäköisesti kiinnosta minua yhtään. Toisin kuitenkin kävi.

Yleenpalttisen mielenkiintoisista yksityiskohdista koostuvat teokset vangitsevat katsojan. On pakko mennä lähelle ja tutkia nähdä mitä nämä kaikki pienet yksityiskohdat maalauksessa ovat.Taiteilija itse oli hyvin tietoinen siitä, miten kauan museokävijä keskimäärin viettää aikaansa yhden teoksen äärellä, joten hän halusi rikkoa tätä kaavaa. Siinä todella onnistuen.

Kankaiden mieletön läpikultavuus tuo maalauksiin jonkinlaista mystiikkaa. Aiheet ovat tavallaan hyvin arkisia, mutta yhdistelmät ovat jotain aivan muuta. Aiheet ovat tarkemmin katsottuna jotenkin mielestäni hyvin rankkoja ja välittävät jotenkin omalla tavallaan hyvin surullista tunnelmaa. Teoksissa on todella voimakkaasti läsnä ihmisen katoavaisuus.

Kokonaisuudessa näyttely on todella inspiroiva ja aikaa vievä. Se hämmentää monin tavoin, taidokkaalla maalaamisellaan ja omaperäisyydellään. Kuvat eivät kerro millään tavoin koko totuutta teoksista, ne vain pitää nähdä itse.