Senni Aleksandra

2/29/2020

Värioppia tekstiilitöihin

Olen tehnyt useampaa Domestikan kurssia viime aikoina. Hakenut jotain uutta teoksiini, jonkinlaista lisä motivaatiota ja uutta tekemistä. Jonka lisäksi saan ne vielä sidottua osaksi opintojani. Kävin lävistse kurssin, jossa käytiin tekstiilitöiden värioppia lävitse.

Ensin luotiin pahville DMC-langoista "väritikkuja", jotka yllättävällä tavalla laitoi minut miettimään tarkemmin teoksieni värivalintoja. Olen useammankin kerran opiskellut lävitse värioppia, mutta en ennen tämän kaltaista, mikä keskittyy johonkin tekniikkaan näin vahvasti. Kuten tekstiiliteoksien tekemiseen.

Kurssin löydät täältä!

11/30/2019

Kirjontatöitä prosessissa

Kirjoin tänä vuonna kaksi suurempaa muotokuvaa näyttelyitä varten.Tässä prosessikuvia ensimmäisestä muotokuvasta. Prosessi oli kohtuullisen pitkä ja aikaa vievä. Kesän näyttelyyn valmistui ensimmäinen päivätyön oheella ja loppu kesän näyttelyyn toinen. Muotokuvissa esiintyy yksinäisiä vanhuksia. Aloin valokuvauksen opintojeni aikana kuvaamaan yksinäisiä vanhuksia, nyt kuitenkin teos kehityi ja silloin otetut kuvat toimivat kirjottujen muotokuvien pohjana.

Keinutuoli

sukkapuikot kolisevat yhteen

jännittää

puuhellasta hohkaa lämpöä

edessä korissa on lytättyjä punaisia maitopurkkeja

Kiipesimme vintille

seinillä hirven ja peuran päät pölyttymässä

talonpoikais esineitä

historiaa, menneiltä ajoilta

esineitä

tarvikkeita

kauniita

tai vain käytännöllisiä

11/16/2019

Haamut

Sukupolvelta toiselle

2019

yhdessä Leena Haanpää, Anita Javanainen ja Eeva-Liisa Tala

kovetettu kierrätystekstiili, kananverkko ja kierrätyspuu

n. 200 x 120cm ja 65 x 50cm

Kun käyttötaiteesta syntyy näyttötaidetta. Työryhmä lähti tutkimaan kierrätetyn tekstiilin kautta sukupolvien ketjua. Samalla he pohtivat ihmisten aikoinaan käsin luomien käyttötekstiilien arvoa tänä päivänä, luoden vanhoista Nextiili-pajasta lahjoitetuista tekstiileistä ihmishahmoveistoksia. Toisena teemana he nostivat ylös myös yhdessä tekemisen voiman, yhteisen suunnan, vastaan yksilökeskeistä ajattelua. Näin syntyi teoskokonaisuus Sukupolvelta toiselle.

Teos toteutuksessa sponsorina: Nextiili -paja ja Ylöjärven puutoimi.

Teos kokonaisuus syntyi opinnoissa kurssilla, jossa mm. oltiin valittu yhteistyö taho, jonka kanssa teoksia valmistettaisiin. Yhteistyö tahona oli Ylöjärven kaupunki, joka 150-vuotis juhlien kunniaksi suunnittelimme opiskelijoiden kesken teospolun. Teimme teos suunnitelmia, joista valittiin toteuttettavat teokset, jotka muodostivat keskustaan teos polun.

Tässä mun suhteellisen nopeasti tehty ideapaperi, joka oli pakollinen osa kurssia, että jokainen teki muutaman idean, joka esiteltiin sitten eteenpäin. Tein kohtuu valmiin idean sijoituspaikkaa myöden. Kun selvisi, että mun ideat oli mennyt läpi piti tehdä valintaa ja alettiin ryhmänä toteuttamaan tätä. Prosessi oli todella haastava, sillä materiaali tuntemus kangaskovetteita kohtaan, jotka kestäisivät kuukauden ulkona oli kaikilla vähän hakusessa. Oli selvää, että hahmojen tulisi olla suuria, jotta ne oikeasti sopisivat nurmikkoalueelle. Tilat työskennellä olivat kuitenkin todella rajalliset, joka ilmeni sitten hahmojen muodosto kun ne saatiin ulos. Niitä oli työstetty niin pienissä tiloissa, että esimerkiksi viimeisen kuvan kapea hahmo ei näyttä niin pahalla aluksi. Kunnes pääsi ottamaan etäisyyttä niihin ja havaitsemaan niiden todelliset muodot. Piti tavallaan tyytyä siihen mitä oli tarjolla, joten teoskokonaisuus selkeästi odottaisi 2.0. versiotaan. Joka tehtäisiin paremmissa tiloissa ja puitteissa sekä kiinnitys olisi paremmin suunniteltuna.

Ryhmän myötä teos käviprosessin läpi ja aluperäinen idea muutti paljon muotoon, jotta siitä muodostui enemmän ryhmän teos kuin yhden henkilön teos. Silti minulle Kuljemme yhdessä on edelleen teoksen nimi ja se mistä teoksen lähtökohdissa on ollut alunalkaen kysymys säilyy siellä jossain, prosessiin jälkeenkin.

Tämän tyyppinen tekeminen ei itselle välttämättä ole aina helpointa. Jos on tehnyt selkeän suunnitelman. Kuten tämänkin teoksen kohdalla, minulla oli ollut pitkään suunnitelmana tehdä jotain tämän kaltaista. Tavallaan työskentely tapa on mielenkiintoinen, mutta myös vaikea. Jos suunnitelma on itselle tärkeä. Otin kyllä jo ideapapereita tehdessäni huomioon, että mitä haluan tarjota ja mitkä luonnoskirjojen tekemättömät teokset haluan visusti pitää omina ideoinani ja omina teoksinanin.

10/12/2019

Kirjojen sidontaa

Aina välillä on meneillään kausia, jolloin hullaantuu milloin mistäkin. Blogin suhteen olen jo "luovuttanut" tänne syntyy juttuja sitä mukaan kun se tuntuu hyvältä. Eli kovin harvoin, koska kahdet opinnot, päivätyö museolla sekä työhuonetyöskentely näyttelyitä varten vievät jota kuinkin kaiken ajan tai melkein enemmänkin, jos vaan tunteja vuorokaudessa riittäisi.

Viimeisin hullaantuminen oli kirjojen sidonta. Koptisidoksen opettelua ja materiaalien metsästystä, lähinnä omista kaapeista löytyi riittävästi materiaalia ammentaa monta kivaa pikkuista kirjaa. Kirjojen sitominen on paitsi rentouttavaa myös palkitsevaa. Sitominen vaatii todella keskittymisestä. Kirjojen sitomisen maailma on taas täysin omansa. Olen joskus tehnyt aiemminkin muutamia kirjasidontoja, mutta koptisidokseen en ollut ehtinyt vielä kunnolla aiemmin perehtyä.

Sidokset eivät ole täydellisiä ja parhaiten tehtyjä, mutta olen itse kuitenkin tyytyväinen. Ja pyrkimykseni oli ennen kaikkea nauttia tekemisestä ja kehittyä sitten siinä samalla. On myös huippua, että mitä vaan voi alkaa opetella myös internetistä löytyvin ohjein, joita on todella paljon. Materiaalinen etsiminen saattaa olla jokseenkin vaikeata löytää toisinaan.

Lopuksi haluaisin jakaa vielä minun yhden lemppari instagram tilin: Lilou Estúdio