Äärellä

Viimeaikoina olen paljon pohtinut aikaa ja ajan jättämiä jälkiä monelta erisuunnilta. Tavallaan tätä on pohtinut myös Kissankulta-kollektiivin viikko sitten ripustettu teos Overgrow. Teos on esillä Tuusulassa hotelli Gustavelundin takapihan nurmikkoaluella. Oheessa näyttelyjuliste.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn, joka kestää aina 26.8. asti.

Kiireiset kuukaudet

Kun kurkkaan kalenteriani niin siellä on aivan todella paljon merkintöjä. Se tuntuu hyvältä, inspiroi, opettaa uutta. Samalla se tottakai pitää myöntää olevan raskasta. Mutta jos osaa hyvin käyttää aikansa ja tehdä suunnitelmia selvitäkseen helpottuu työskentely. Järjestelmällisyys tietyssä määrin on se mun juttu. Mutta siinä samalla mulla saattaa olla monella eri paperilla samat jutut kirjoitettuna ylös. Pidän kaikenlaisesta asioiden muistiin kirjoittamisesta, vielä kun ne saisi johonkin järjestykseen ja jokaiselle olisi oma paikkansa tai kaikki olisi samassa.

Olen työstänyt kahta näyttelyä tässä 3 kuukauden aikana. Ottanut vastaan opetustyön sijaisuuden lukiosta ja tehnyt siihen sitten tuntisuunnitelmaa. Sen lisäksi hakenut apurahoja ja näyttelyitä. Kuvannut 1-vuotis kuvat ja aloittanut uuden pitkä aikaisemman taideprojektin. Projekti tuli aivan yllättäen ja päätös piti tehdä heti. Se oli kuitenkin juuri sellainen, minkä välttämättä halusin ottaa vastaan.

Opetin lukiossa valokuvauskurssilla mm. camera obscuran avulla valokuvasta. Lähdimme liikkeellä suorastaan kameran keksimisen historiasta, edeten nykypäivään ja valokuvauksen ilmiöihin. Painottaen nykyvalokuvataiteeseen. Opiskelijat harjoittelivat kameran käyttöä erilaisin tehtävin ja opettelivat kuvan tulkintaa sekä niiden analysointia. Kurssi oli niin tavattoman lyhyt, että olisin voinut jatkaa vielä toisen rupeaman heidän kanssaan aiheesta. Hienointa oli nähdä miten opiskelijat oivalsivat kuvankäsittelyn ja järjestelmäkameran manuaali kuvaamisen sekä jotakin kriittisestä kuvien katsomisesta ja nykyvalokuvataiteesta. Yllä oleva cameraobscura on kuvattu omalla kännykälläni ja olen yllättynyt suunnattomasti sen laadusta. 

Lapsuuden ystäväni häät lähestyvät ja ovatkin jo kahden viikon päässä. Kaaso touhuja on suoriteltu ja polttarit vietetty. On ollut niin toiminta rikas ja monimuotoinen kevät hienojen, mutta myös rankkojen aiheiden ympärillä. En ehkä vaihtaisi päivääkään tästä pois.

Aloitin myös yhden uuden taideprojektin, joka vaikuttaa kestävän aina vuoden loppuun saakka. Matkasta tulee varmasti mielenkiintoinen, mutta myös raskas. Projekti saattaa olla myös todella yllätyksellinen ja viedä aivan toiseen suuntaan, mitä sitä aloittaessaan ajatteli.

Loppuun pari rentouttavaa ja terapeuttista kissa kuvaa:

Solarigrafia projekti

Olen pariin otteeseen viime syksynä puhut mun solarigrafia kuvista täällä. Olen asettanut neulanreikäkameroita lapsuuden maisemiini. "Lapsuus muistoni"/ "Childhood memories" -kuvasarjan kasvaa jälleen kerran. Kuvasarjaa olen aloittanut kuvaamaan 13.07.2016. Ensimmäiset valoitukset olivat noin kolme kuukautta. Nyt on reippaasti yli puolen vuoden valoituksia. 

Nyt olen kaikki viime kesän lopulla asettamani kamera ottanut pois pihapiiristä. Seuraavaksi olisi tarkoitus vielä laittaa kamerat uudelleen ulos kuvaamaan. Ainoastaan kahden kameran kuvat olivat tuloksettomia. Muuten olen ollut todella innoissani ja tyytyväinen kuviin. Tein myös lisää kameroita. Eri kokoisia kuin edelliset. Jonkun verran pienempiä.

                                                                           valoitusaika 284 päivää, 12.08.2016 -17.04.2017

Työskentelyä

Puhuin jo aiemmin, että olen aloittanut työstämään Unisieppaaja -teostani. Teos on tulossa esille Wiurilan kesänäyttelyyn. Teos jatkuu kokoajan, kirjon siihen unia lisää. Nyt tavoitteena on saada kasaan ainakin tuplamäärä kirjottuja unia, kun edellisellä kerralla, kun teos oli viime keväänä esillä. Kirjominen on kuitenkin suhteellisen hidasta tekemistä, joten katsotaan saanko kesäkuun alkuun mennessä ainakin 30 täyteen erikoisia ja näköisiä kirjottuja unia.

Tällä hetkellä valmiina on 15. Nyt vaan alkaa olla materiaalit loppu, joten kirjontakehys hankintoja täytyy tehdä mahdollisimman pian! Kirjonnan aiheita on tullut jo vaikka millä mitalla. Pitäisi seuraavaksi alkaa piirtämään niistä luonnoksia. Sieltä löytyy mm. outoja aseita, tyhjä huone sekä suuri hedelmä astia.

Kuvissa on yksi tänä vuonna valmistunut. Vanha nainen karvalakissa ja turkissa. Uni oli hyvin mustavalkoinen, joten kirjoin hahmon pelkästään valkoisella langalla. Kaksi muuta kuvaa ovat keskeneräisenä olevista teoksista, jotka ovat nekin jo nyt valmiina. Lisään myöhemmin sivuilleni viralliset teoskuvat valmistuneista unikuvista. Koitan saada ne ensin täysin viimeisteltyä kehyksiinsä, ennen kuin otan lopulliset teoskuvat.

Date + Kale

Syntymäpäiväni vietin erittäin mukavissa tunnelmissa, enkä ehkä muuten kirjoittaisi tästä, mutta Date + Kale ravintolan ruoka oli niin taivaallisen hyvää, että siitä pitää päästä kertomaan. Tilasin aivan liikaa ruokaa, yhdellä annoksella olin jo täynnä, mutta olimme päättäneet syödä pitkän kaavan mukaan synttäripäivällisen. Siellä me sitten vaan istuttiin, juteltiin ja syötiin, ihmiset ympärillä sen kun vain vaihtuivat.

Hyvällä ruualla tankattuna jatkettiin tietty Tavastialle katsastaa Disco Ensemble. Ja kyllä kovassa iskussa ovat edelleen! Meininki mitä loistavin, mitä nyt alkuviikosta vasemmalle jumiin jäänyt niskani ei ihan antanut mun juhlia siten kun olisin halunnut. Onneksi kiertuetta riittää vielä, joten uudestaan ja uskaltaa ehkä mennä eturiviinkin! 

Silmät ummessa lähijunassa nukkumaan. 

Näkyväksi neulottu

Näkyväksi neulottu -näyttelyn katsastaminen jäi todella viime tippaan. Kerkesin vasta näyttelyn lisäviikoilla mennä katsomaan. Näyttely on nyt enää tulevan viikon auki, 19.3. asti. Eli vielä ehtisi viikon aikana käydä katsomassa, ja se todellakin kannattaa. 

Rósa Sigrún Jónsdóttirin islantilaiset lääkekasvit ovat mielestäni todella hienoja. Ne on toteutettu yhteisöllisesti. Näyttely kokonaisuudessaan on todella hieno. Se miten vanhat perinnekäsityö tekniikat valjastetaan nykytaiteeseen on mielestäni todella mielenkiintoista. Lopputyöni kirjallinen osio keskittyi pohtimaan tekstiilitaiteen asemaa nykytaiteessa. Tämän näyttelyn myötä varmasti on tapahtunut paljon. On otettu taas iso harppaus eteenpäin "hyväksyä" käsityön keinoin toteutettuja teoksia nykytaiteen kontekstiin. Tekstiilitaide sanana on monen mieleen huono tai jollain kummallisella tavalla luotaantyöntävä, aliarvostettu. En ole ihan ymmärtänyt sitä mikä siinä sanassa kiikastaa. On jotenkin sääli, että yksi sana voi leimata negatiivisesti. Olen myös joskus tietoisesti jättänyt käyttämättä sanaa tekstiilitaide. 

Itseäni kiinnostaa suunnattomasti käsityötekniikoilla tehty taide. Kirjoittaessani lopputyötäni ei ollut vielä ilmestynyt näyttelyn kuraattorin Minna Haverin, Pehmeä taide -kirjaa. Kirjassa juuri käsitellään sitä miten vihdoinkin käsityöt ovat tulleet suosituksi ja myös saavuttanut arvoaan käsityötekniikoin toteutetut teokset nykytaiteen kontekstissa. Itseäni kiinnostaa tekniikassa ristiriitojen luominen. Pehmeät pinnat, langat ja niihin liitettävät asiat, jotka valjastetaankin jonkun aivan päinvastaisen teoksen materiaaliksi. Syntyy jänniä kontrasteja pehmeiden/herkkien ja kovien/räväköiden/lujien asioiden kanssa. Mikä toteutuu mielestäni monissa tämänkin näyttelyn teoksissa. 

Näkyväksi neulottu -näyttely ymmärtääkseni tullaan näkemään muuallakin. Sinkkan sivuilla mainitaan sen olevan ainakin Kajaanin taidemuseon ensi vuoden ohjelmaa. Kannattaa pitää silmällä missä seuraavaksi näyttely nähdään, jos ei nyt tulevan viikon aikana kerkeä Keravalle vierailemaan. 

Rósa Sigrún Jónsdóttir

Melek Mazici

Sanni Weckman

Tuija Teiska

Liisa Hietanen

Olek

Noora Schroderus

Liisa Hietanen

Niina Mantsinen

Näyttelyn taiteilijat: 

Tanya Akhmetgalieva, Jenni Haili, Liisa Hietanen, Hyäryllistä-ryhmä, Rósa Sigrún Jónsdóttir, Elina Juopperi, Sanna Majander, Niina Mantsinen, Melek Mazici, Annukka Mikkola, OLEK & Michelle P. Dodson, Kaija Papu, Ulla Pohjola, Sonja Salomäki, Noora Schroderus, Suvi Solkio, Minna Soraluoma, Daina Taimina, Tuija Teiska, Timo Tähkänen, Sanni Weckman sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun tekstiilisuunnittelun opiskelijat ja Villit virkkaajat -ryhmä

P.s. Sinkkaan pääsee myös museokortilla!

Näyttelyitä

Vietettiin lauantai päivä Helsingissä. Pääasiana oli taas kiertää museoita läpi sen minkä ehtii. Kävin viimeinen tutustumassa Mona Hatoumin näyttelyyn. Hatoum on syntynyt palestiinalaiseen perheeseen Beirutissa vuonna 1952. Hän päätyi Lontooseen, jossa aloitti taideopintonsa. Hän on Iso-Britannian kansalainen ja asuu sekä työskentelee Britanniassa. 

Hatoumin teokset käsittelevät poliittisia aiheita. Näyttely on hieman yllättävä ja vaatii keskittymistä, se on ajatuksia herättävä ja ehkä myös hieman ahdistaviakin. Visuaalisesti pidin todella paljon useista teoksista. Minua kun kiehtoo valot ja varjot. Näyttely on hyvin rakennettu ja monipuolinen kokonaisuus, jossa on esillä performansseja, videoita, valokuvia, installaatioita, veistoksia ja paperipohjaisia teoksia. Teoksista välittyy käsiteltyinä aiheina vallitseva maailman tilanne sekä ainakin naisen asema. 

Mona Hatoum, Hot Spot 2013

Sen lisäksi esillä on myös Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad  - Pahan jälkeen. Lisä tietoa löydät täältä.

Mona Hatoumin näyttely on ollut jo pitkään auki ja on vielä 26.2.2017 asti. 

Lisätietoa löydät Kiasman sivuilta!

Valokuvataiteen museossa on tällä hetkellä esillä Poliittisen valokuvan festivaali 2017: Ruoka. Erittäin puhutteleva ja hyvin rakennettu näyttely. Tämä pysäyttävä näyttely käy lävitse laajalla mittakaavalla ruokateollisuuden vaikutuksia ympäristöön, yksilöiden vapauksia, eläinten oikeuksia, eli pureudutaan ruuan eettisiin kysymyksiin. Näyttely oli niin mielenkiintoinen ja ajankohtainen, että suosittelisin todella kaikille menemään katsomaan ja oppimaan jotain uutta ruokateollisuudesta. Aihetta on käsitelty monissa eri ohjelmissa, dokumentteja on tullut tv:stä. Itseäni aihe kiinnostaa niin paljon, että on tullut seurailtua monenlaista. Poliittisen valokuvan festivaalin sivuilta löytyy paljon lisää itse festivaalista ja sen tarjonnasta. Sen lisäksi sivustolla on paljon tietoa taitelijoista, teoksista ja artikkeleita aiheesta. Festivaali painoi myös lehden, joka jaettiin Voima -lehden mukana. Lehden nettiversio löytyy täältä!

Näyttelyn sisältö on tunteita herättävää, jotkut saattavat jopa järkyttyä, eivätkä pysty katsomaan kuvia.  Mielestäni tämän kaltaiset kuvat on silti hyvä tuoda esiin ja lisätä tietoisuutta mitä ruokateollisuuden ympärillä tapahtuu. 

Näyttelyn taiteilijat/ teokset: Asunción Molinos Gordo, Filippo Zambon, Freya Najade, Henk Wildschut, Jo-Anne McArthur, Jošt Franko, Kukka Ranta, Laura Cuch, Pablo Ernesto Piovano, Paula Humberg, Tim Franco, to kosie, Yann Mingard, Taskualbumit-hanke

Animalia, Greenpeace, Oikeutta eläimille, Helsingin kuvataidelukio, Jaakko Keso & työryhmä 

Näyttely jatkuu aina 29.04.2017 asti. 

Näihin kaikkiin näyttelyihin pääsee museokortilla!