Kun kurkkaan kalenteriani niin siellä on aivan todella paljon merkintöjä. Se tuntuu hyvältä, inspiroi, opettaa uutta. Samalla se tottakai pitää myöntää olevan raskasta. Mutta jos osaa hyvin käyttää aikansa ja tehdä suunnitelmia selvitäkseen helpottuu työskentely. Järjestelmällisyys tietyssä määrin on se mun juttu. Mutta siinä samalla mulla saattaa olla monella eri paperilla samat jutut kirjoitettuna ylös. Pidän kaikenlaisesta asioiden muistiin kirjoittamisesta, vielä kun ne saisi johonkin järjestykseen ja jokaiselle olisi oma paikkansa tai kaikki olisi samassa.
Olen työstänyt kahta näyttelyä tässä 3 kuukauden aikana. Ottanut vastaan opetustyön sijaisuuden lukiosta ja tehnyt siihen sitten tuntisuunnitelmaa. Sen lisäksi hakenut apurahoja ja näyttelyitä. Kuvannut 1-vuotis kuvat ja aloittanut uuden pitkä aikaisemman taideprojektin. Projekti tuli aivan yllättäen ja päätös piti tehdä heti. Se oli kuitenkin juuri sellainen, minkä välttämättä halusin ottaa vastaan.
Opetin lukiossa valokuvauskurssilla mm. camera obscuran avulla valokuvasta. Lähdimme liikkeellä suorastaan kameran keksimisen historiasta, edeten nykypäivään ja valokuvauksen ilmiöihin. Painottaen nykyvalokuvataiteeseen. Opiskelijat harjoittelivat kameran käyttöä erilaisin tehtävin ja opettelivat kuvan tulkintaa sekä niiden analysointia. Kurssi oli niin tavattoman lyhyt, että olisin voinut jatkaa vielä toisen rupeaman heidän kanssaan aiheesta. Hienointa oli nähdä miten opiskelijat oivalsivat kuvankäsittelyn ja järjestelmäkameran manuaali kuvaamisen sekä jotakin kriittisestä kuvien katsomisesta ja nykyvalokuvataiteesta. Yllä oleva cameraobscura on kuvattu omalla kännykälläni ja olen yllättynyt suunnattomasti sen laadusta.
Lapsuuden ystäväni häät lähestyvät ja ovatkin jo kahden viikon päässä. Kaaso touhuja on suoriteltu ja polttarit vietetty. On ollut niin toiminta rikas ja monimuotoinen kevät hienojen, mutta myös rankkojen aiheiden ympärillä. En ehkä vaihtaisi päivääkään tästä pois.
Aloitin myös yhden uuden taideprojektin, joka vaikuttaa kestävän aina vuoden loppuun saakka. Matkasta tulee varmasti mielenkiintoinen, mutta myös raskas. Projekti saattaa olla myös todella yllätyksellinen ja viedä aivan toiseen suuntaan, mitä sitä aloittaessaan ajatteli.
Loppuun pari rentouttavaa ja terapeuttista kissa kuvaa:
