Vaatekaappien kestävyys – Vertailu Suomen ja Iso-Britannian näkökulmista

Puhuin edellisessä postauksessani planetaarisesta vaatekaapista ja sen rakentamisesta. Siinä en eritellyt vielä vaatteiden määrää. Luin kirjan Planetaarinen vaatekaappi, jonka on kirjoittanut  Sissi Penttilä & Aku Varamäki. Siinä sivuttiin aihetta erittain monipuolisesti. Oleellinen sanoma oli että seitsemän vaatetta vuodessa riittää. Eli jokaisen meistä tulisi hankkia vain seitsemän vaatetta harkitusti vuodessa. 

Kestävyys muotiteollisuudessa on globaalisti merkittävä haaste, johon eri maat vastaavat omilla tavoillaan. BBC:n artikkeli Iso-Britanniasta ja suomalainen teos "Planetaarinen vaatekaappi" antavat kumpikin omat suosituksensa kestävän vaatekaapin sisällölle, mutta ne myös heijastavat laajempia kulttuurisia asenteita ja taloudellisia realiteetteja, jotka vaikuttavat kestävän muodin toteutumiseen.

BBC:n artikkeli esittelee idean, jonka mukaan vaatekaapissa tulisi olla enintään 74 vaatetta ja 20 asukokonaisuutta. Tämä suositus perustuu Hot or Cool Institute -ajatushautomon tutkimukseen, joka korostaa muotiteollisuuden tarvetta vähentää päästöjään puolella vuoden 2018 tasosta. Artikkelissa kerrotaan kolmen toimittajan henkilökohtaisista kokemuksista vaatekaappiensa auditoinnissa, mikä paljastaa yleisen trendin ylikulutuksesta.

Suomalainen näkökulma, joka esitellään "Planetaarinen vaatekaappi" -kirjassa, tarjoaa hieman suuremman määrän, 85 vaatetta, jonka uskotaan riittävän henkilön tarpeisiin vuoden ympäri. Kirjassa käsitellään myös Kuluttajatutkimuskeskuksen selvitystä, joka osoittaa suomalaisten pitävän 70 vaatteen määrää kohtuullisena. Kirjassa tuodaan esille myös se, että vaikka ihanteellisesti vaatekaapin sisältö olisi rajoitettu, tärkeämpää on edistää kestäviä kulutustapoja.

Molemmissa maissa ilmenee selkeä ristiriita kuluttajien ihanteiden ja todellisten käytäntöjen välillä. Sekä Iso-Britanniassa että Suomessa kulutetaan huomattavasti enemmän vaatteita kuin suositukset antavat ymmärtää. Tämä ylikulutus heijastaa laajempaa globaalia ongelmaa: vaateteollisuuden massiivista vaikutusta ympäristöön.

Kummassakin tapauksessa korostetaan tarvetta muuttaa kulutustottumuksia, ei ainoastaan yksilöiden tasolla vaan myös laajemmin yhteiskunnallisella ja globaalilla tasolla. Vaateteollisuuden muutos vaatii politiikkaa, joka tukee kestäviä käytäntöjä, kuten korjauksia, kierrätystä ja järkevämpää kulutusta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ehdotettiin arvonlisäveron poistamista vaatereparaatioista, mikä on askel kohti kestävämpää muotiteollisuutta.

Lopulta, molemmat esimerkit – suomalainen ja brittiläinen – valottavat sitä, kuinka kulttuuriset, taloudelliset ja ympäristölliset tekijät lomittuvat ja vaikuttavat siihen, kuinka ihmiset suhtautuvat vaatteisiin ja kulutukseen. Vaatekaapin kestävyys on yksi askel kohti ympäristötietoisempaa ja vastuullisempaa tulevaisuutta muodissa, mutta sen saavuttaminen vaatii laajaa yhteistyötä ja uudelleenajattelua kaikilla tasoilla.

Lähdearttikkelissani neljä naista kävi vaatekkaappinsa sisältöä läpi, kuten Planetaarinen vaatekaappi -kirjassa kerrottiin  Kuningaskuluttujan artikkelista vuodelta 2015, jossa toimittajat avasivat vaatekkaappinsa ja jokaisella heistä oli noin 300 vaatekaappeletta plus yli kymmenet kengät. Kummassakin artikkelissa on mielestäni mielenkiintoista nähdä millaisia vaatteita sieltä löytää ja miksi. Miten vaikea, jostain on luopua. 

Seuraavassa blogitekstissä pääsenkin henkilökohtaiselle tasolle tutkimaan vaatekaappini sisältöä. Tämän seurauksena päätin kuvata koko vaatekaappini sisällön vaate kerrallaan, jotta saisin vieläkin tarkemman käsityksen siitä mitä kaapissani oikeasti on. Seuraavissa postauksissani käyn läpi vaatekaappini sisältöä ja tapaani jolla aika ajoin käyn sitä läpi. 

Askel kohti kestävämpää muotia

Kestävä muoti ei ole vain trendi, vaan se on tarpeellinen muutos kohti ympäristöystävällisempää ja eettisempää vaatetusteollisuutta. Planetaarinen vaatekaappi, joka suosii kestävyyttä ja vähentää kulutusta, on yksi tapa vastata nykypäivän haasteisiin. Kestävä muoti ei tarkoita vain ympäristöystävällisten materiaalien käyttöä, vaan myös kulutustottumusten muuttamista ja vaatteiden elinkaaren pidentämistä.

Mikä on kapselivaatekaappi?

Kapselivaatekaappi koostuu huolella valituista vaatekappaleista, jotka toimivat keskenään monipuolisesti ympäri vuoden. Tämän tyyppinen vaatekaappi auttaa vähentämään tarpeetonta kulutusta ja vaatehukkaa, tuoden samalla selkeyttä pukeutumiseen ja säästäen sekä aikaa että rahaa.

Kestävän vaatekaapin rakentaminen

• Arvioi olemassa olevat vaatteesi ja vähennä uusien ostamista: Tunnista, mitä todella käytät ja mitä et enää tarvitse. Lahjoita tai kierrätä käyttämättömät vaatteet. Keskustelu vaateteollisuuden resurssien käytöstä on välttämätöntä. Kuluttajina meidän tulee arvioida, kuinka paljon vaatteita todella tarvitsemme elääksemme hyvin​.

• Suosi kapselivaatekaappia: Kapselivaatekaappi koostuu ajattomista, keskenään yhteensopivista vaatekappaleista, jotka vähentävät päivittäistä pukeutumisstressiä ja tekevät vaatevalinnoista tietoisempia​.

• Panosta laatuun: Kestävä muoti korostaa laadukkaita, ajattomia vaatekappaleita, jotka kestävät käytössä pidempään. Vaikka näiden vaatteiden hankintahinta voi olla korkeampi, ne ovat pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavampia.

• Tue paikallisia ja käsityöläisiä: Paikallisten suunnittelijoiden ja käsityöläisten tukeminen ei ainoastaan vähennä vaatteiden hiilijalanjälkeä, vaan tukee myös paikallistaloutta​.

• Osta käytettyä: Kirpputorit ja vintage-kaupat ovat mainioita paikkoja löytää ainutlaatuisia ja persoonallisia vaatekappaleita, jotka tukevat kiertotaloutta.

• Korjaa ja huolla vaatteitasi: Vaatteiden korjaaminen ja huoltaminen pidentää niiden käyttöikää merkittävästi. Oppimalla peruskorjaustaidot tai hyödyntämällä paikallisia räätäleitä voit säästää sekä rahaa että ympäristöä​.

Kestävät materiaalivalinnat ja vastuulliset brändit

Kestävän muodin ytimessä on materiaalien valinta, kuten luomupuuvilla, pellava ja hamppu, jotka ovat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja perinteisille materiaaleille​. Tutki ja tue brändejä, jotka sitoutuvat kestäviin käytäntöihin ja tarjoavat läpinäkyvyyttä tuotantoprosesseihinsa.

Yhteenveto

Planetaarinen vaatekaappi ei ole pelkästään ekologinen valinta, vaan se on myös tapa kantaa vastuuta ja edistää eettisempiä kulutustottumuksia. Olemalla tietoinen omista kulutustottumuksistaan, jokainen meistä voi osaltaalluutta vähentämään muotiteollisuuden ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia. Kestävä muoti on paitsi tyylinäyte myös tietoinen valinta, joka hyödyttää sekä planeettaamme että sen ihmisiä.

Itselläni on vielä matkaa sisäistää tätä kaikkea ja saada aikaan vastuullisempia valintoja. Olen aloitta hieman uudesta näkökulmasta käymään läpi vaatekaappiani ja sen aarteita. Puhun niistä myöhempänä, kun saan prosessini pidemmälle.

Vielä viimeisimpänä, mutta ei vähäisimäpänä

Tässä kirjassa lähestytään vaateteollisuuden ongelmia ja niiden ratkaisuja tavalla, joka opastaa kuluttajaa tekemään kestävämpiä valintoja ilman syyllistämistä. Teoksen ydinviesti on, että kestävästi toimivasta vaatekaapista voi hankkia seitsemän uutta vaatetta vuodessa, mikä auttaa vähentämään liiallista shoppailua. Kirja korostaa myös käytettyjen vaatteiden ostamisen merkitystä ja huomioi eri kokoisten ihmisten mahdollisuudet käyttää kirpputoria.

Kirjan teksti on selkeää ja mukaansatempaavaa, tehden siitä helposti ymmärrettävän ja pitäen lukijan kiinnostuksen yllä. Jos jotain kritiikkiä niin itseäni häiritsi kummalliset välikommentit ja finglish.

Erityisesti vaatteiden korjaamisen ja huoltamisen merkitystä ylistetään, mikä tukee kestävää kulutusta. Kirja ei vain valista, vaan tarjoaa myös käytännöllisiä neuvoja ja vinkkejä pitkäikäisten ja kestävien vaatevalintojen tekemiseen. Se ohjaa lempeästi kohti muotialan vastuullisempaa kuluttamista ja korostaa, että jo tehtyjen valintojen pienillä muutoksilla, kuten käytettyjen vaatteiden suosimisella, on mahdollisuus tehdä suuri vaikutus. Tämä teos on tärkeä lukukokemus kaikille vaatteiden käyttäjille, jotka haluavat olla osa maailmanlaajuista muutosta kohti vastuullisempaa muotia.

Uusi alku - Kestävyyttä ja muotia miettien

Hei ja lämpimästi tervetuloa takaisin blogiini, joka on saanut uuden suunnan. Olen kirjoittanut tätä blogia yli kymmenen vuotta sitten, keskittyen aluksi pukeutumiseeni ja käsityöprojekteihini. Matkan varrella blogi muuttui vähitellen valokuvapäiväkirjaksi, jossa sanat harvenivat ja taas vähän lisääntyivät kuin aloin purkaa taiteellista työskentelyäni sanoin. Nyt on taas yhden uuden yrityksen aihe, nimittäin aion rohkeasti kirjoittaa siitä mitä minua oikeasti kiinnostaa. 

Pukeutumiseni ja käsityöni ovat olleet minulle aina rakkaita, ja niiden myötä olen vuosien saatossa vuokrannut kirpputorilootia ja myynyt säännöllisesti kaiken käyttämättömän. Vaatekaappini on elänyt ja muuttunut kanssani, jatkuvien vartalonmuutosten myötä se on päivittynyt useita kertoja. Näistä kokemuksista huolimatta, olen alkanut syvemmin perehtyä kestävän muodin teoriaan ja sen käytäntöön. Olen vuosia potenut jonkinlaista syyllisyyttä innostuksestani pukeutumiseen ja muotiin, myös jo useamman vuoden plus kokoisena olen tuntenut vaikeutta pukeutumiseen liittyvistä asioista puhumiseen. Kokenut pukeutumisen ja laittautumisen pinnallisena ja haastavana ajassamme jo pitkän aikaa. 

Miksi kestävä muoti nyt?

Kestävä muoti ei ole vain trendi, vaan tärkeä askel kohti ympäristötietoisempaa elämäntapaa. Vaikka teoria kestävästä muodista on minulle tuttua, olen vasta opettelemassa, kuinka ostaa vähemmän ja harkitsevammin. Rakastan vaatteitani, muistan mistä kukin on hankittu ja milloin – usein niihin liittyy erityisiä muistoja tai tarinoita. Olen jo pitkään ostanut todella vähän vaatteita uutena ja kirpputorien halvat hinnat saavat minut avaamaan kukkaron nyörini. 

Blogisi uusi missio ja visio

Pyrin nyt jakamaan tietoa, inspiroimaan muutosta ja kertomaan avoimesti vaatekaappini sisällöstä ja matkasta kohti kestävämpiä valintoja. Haluan auttaa itseäni ja miksi ei muitakin ymmärtämään, että voimme tehdä tietoisia valintoja, jotka ovat sekä tyylikkäitä että ympäristön kannalta vastuullisia.

Mitä odottaa tulevilta postauksilta?

Tulevaisuudessa blogi käsittelee kestävän muodin eri näkökulmia, tarjoaa DIY-projekteja vaatteiden eliniän pidentämiseksi, ja antaa vinkkejä kestävämmän vaatekaapin rakentamiseen. Toinen puoli blogia puolestaan sivuaa taiteen tekemistä ja eteenkin tekniikoita, materiaaleja ja prosesseja. 

Henkilökohtaisesti, vaikka rakastan vaatteita ja pukeutumista – ja olen saanut paljon kehuja tyylikkäistä kokonaisuuksistani – tunnustan, että minulla on vaikeuksia lopettaa vaatteiden ostaminen. Tämä blogi tulee olemaan paikka, jossa voin jakaa nämä kokemukset ja oppia niistä sekä ehkä saada kommentteja ihmisiltä, jotka painivat samojen asioiden kanssa.

Osallistu keskusteluun

Toivon, että liityt mukaan tässä uudessa matkassa kohti kestävämpää ja tietoisempaa muotia. Kommentoi, jaa kokemuksesi ja ehdota aiheita, joista haluaisit lukea lisää. Tämä blogi on tarkoitettu oppimiseen ja kasvuun minulle mutta myös yhteisöllisesti. Jos siis eksyt tänne, jätä kommentti ja kerro vinkkejäsi tai omista kokemuksistasi tai sanovaan moi.

Kiitos, että liityit mukaan! Pysy kuulolla, sillä seuraavassa postauksessa sukellamme syvemmälle kestävien materiaalien maailmaan. 

*Tulevaisuudessa nämä pukeutumiseen liityvät löydät tunnisteella "pukeutuminen"

(Postauksen kuvina ovat blogiarkiston kuvia eri vuosilta)

Paluu blogin pariin – ajatuksia ja suunnitelmia

Pitkän hiljaiselon jälkeen olen palannut blogini pariin. Kun aloitin bloggaamisen vuonna 2008, sekä ajatukset että koko blogimaailma olivat täysin toisenlaisia. Viime vuosina olen huomannut, että kirjoittamiseni on jäänyt vähäiseksi. Tämän takia halusin herätellä itseäni kirjoittamaan enemmän, jotta se ei tuntuisi enää niin vaikealta.

Viimeisten vuosien aikana olen opiskellut useamman tutkinnon ja opintokokonaisuuden. Muutama vuosi sitten avoimen yliopiston kurssilla käytiin läpi Web 2.0:n merkitystä – kuinka paljon internet ja sisällöntuotanto ovatkaan muuttuneet. Web 2.0 edustaa sosiaalisempaa lähestymistapaa sisällön tuottamiseen ja jakeluun, korostaen avointa kommunikointia ja tiedon vapaata jakamista. Vaikka oma blogihistoriani on ollut suhteellisen vaatimatonta, olen aina arvostanut vuoropuhelua lukijoiden kanssa.

En siis toki aio puhua nyt enempää web teknologioista tai sovelluksista, vaan vain todeta, että ajat ovat todella paljon muuttuneet. Viime aikoina, mielenkiinnosta googlasin "blogien merkitys vuonna 2023" ja "blogien kirjoittaminen 2020-luvulla". Haku paljasti trendien ja markkinoinnin korostumisen sisällöissä, mutta myös yksinkertaisia ohjeita ja tietoa bloggaamisen hyödyistä. Näiden pohdintojen myötä muistelin, kuinka blogit aikanaan olivat enemmänkin henkilökohtaisia päiväkirjoja. Itse en tavoittele suuria lukijamääriä, vaan haluan jälleen kirjoittaa omaksi ilokseni ja kehittää kirjoitustaitoani.

Haku: Blogien merkitys vuonna 2024

• sisältömarkkinointi 2024
• markkinoinnin trendit 2024
• hakukoneoptimoitu sivu vuonna 2024

Lähes jokaisessa ensimmäisten sivujen linkeissä toistui sana trendi, jotka opastivat sinua miten tehdä markkinointia, eikä niinkään keskitytty vastaamaan siihen millaista blogien kirjoittaminen on vuonna 2024.

Haku: Blogien kirjoittaminen 2020-luvulla

• Kirjoittajakoulun opas blogin kirjoittamiseen 
• Mitä hyötyjä on blogin kirjoittamisesta
• Muutamia hyvin tavanomaisia blogeja eri aihepiireistä, yleensä sijoitusnäkökulmasta. Kaikki bloggaamisesta
• Blogi hyötyy asiantuntijasta ja asiantuntija blogista Odotin enemmän tämän kaltaisia hakutuloksia. 
  

Tässä nopea katsaus siihen, mitä sain vastaukseksi pohdinnoilleni siitä, mitä blogista ajatellaan tänä päivänä. Itse kuulun edellä mainitussa linkissä viitattuihin "henkilökohtaisiin tilannetilityksiin", joita voidaan tehdä myös ammattimaisesta näkökulmasta, tai sitten se voi olla jotain aivan muuta. En välttämättä aio hakea tiettyä lokeroa tai tavoitella suuria lukijamääriä, vaan haluan kirjoittaa jälleen omaksi ilokseni, löytää uudelleen innostuksen kirjoittamiseen ja kehittää sitä.

Ylemmän korkeakouluasteen kirjallinen osuus osoitti minulle, kuinka haastavaa kirjoittaminen voi olla, erityisesti kun lukivaikeudet vaikuttavat prosessiin. Tavoitteenani on tuottaa kiinnostavaa sisältöä ja kehittää kirjoittamistani.

Mitä jatkossa ajattelin tänne kirjoitella?

Jatkossa aion keskittyä enemmän taiteeni tekemiseen, mutta myös kirjoittaa teoreettisempaan sävyyn käyttämistäni tekniikoista ja materiaaleista. Paluu varhaisiin kiinnostuksen kohteisiini, kuten pukeutuminen, on myös suunnitelmissa. Maailmanlaajuiset muutokset vaatekulttuurissa ja -teollisuudessa ovat herättäneet halun tuoda esiin kestävämpiä valintoja ja ympäristönäkökulmia. Aion myös jatkossakin käsitellä muita ammatillisia aiheita blogissani.

Toivottavasti pysyt mukanani tällä matkalla kohti uudistunutta ja entistä syvällisempää sisältöä.

Kuva ei liity postaukseen, mutta se löytyi blogikuvien arkistosta vuodelta 2010.

Korutaidetta ja fantasiaa

Opinnot käsityön taiteen parissa loppuivat tältä keväältä. Loppu lähiopetushan tapahtui lähinnä verkossa ja työsktenly kurssin kanssa, jonka päämääränä oli luoda fantasiahahmo jäi hyvin nopeasti lähiopetuksen kohdalta. Tapasimme verkossa aina tuntien puitteissa ja kävimme läpi miten kukin oli edennyt. Itselle syy lähteä opintoihin oli juurikin se lähiopetus ja se miten paljon ryhmästä ja ryhmäläisten prosessista saa. Tulikin jotenkin yllättävän vaisu olo, kun jatkoi käytönnössä samaa mitä normaallistikin eli työstää yksin työhuoneella teoksiaan. Tärkeä kohtaaminen taiteen tekemisen parissa jäi pois. Mielenkiintoisinta siinä oli kuitenkin se, että huomasin sen vasta kun pidimme viimeisen etätuntimme, että kurssi oli jäänyt itselle aika ontoksi.

Kirjoitin jo aiemmin fantasiahahmostani, sen materiaaleista ja lähtökohdista tänne. 

Sain hahmon kasaan tosiaan yllättävänkin nopeasti ja tajusin miten paljon nautin tämän tyyppisestä tekemisestä. Olen jonkin verran puhunut paineistani luoda taidetta ja onnistumisen tunteestani, miten haen sitä ikäänkuin jokaiselta kokeilultani. Tämän kanssa en käynyt läpi negatiivisia tunteita tai ollut pettynyt johonkin valintaan mitä en voisi enää korjata. Toki yksi asia tässäkin teoksessa oli minua häiritsevä.

Aikaisemmin keväällä meillä oli lyhyt korutaiteen jakso, joka oli varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Kurssit tuntuvat usein hyvin lyhyiltä, olisi kiva pystyä koittamaan kaikkea mahdollisimman monipuolisesti. Kurssissa lähdettiin liikkeelle siitä, että koru valmistettaisiin materiaaleista, joita jokaiselta löytyisi kotoa korun valmistusta varten tai koulun jämämateriaali laatikoista. Lähtökohta oli mielestäni erittäin hyvä, mikä on meillä useammallakin kurssilla, kierätetään jos voidaan. Itsekkin teen paljon omassa taiteessa kierrätetyistä materiaaleista.

Oma koruni lähti liikkeelle ketjuista, jotka olivat olleet aikaisemmin osa toista teosta. Koru ei kuitenkaan täysin ehtinyt vielä valmistua sillä, siihen olisi vielä tarkoitus lisätä vanhempieni luota lyötyviä vanhoja koruja, joille ei ole löytynyt käyttäjää. En ole päässyt koronatilanteen vuoksi sinne penkomaan vanhoja koruja, joten se osuus on jäänyt vielä hyvin vaiheeseen. Riippuen millaisia koruja sieltä löytyy olisi korun vielä tarkoitus muodostua entistä enemmän panssarimaiseksi/haarniskamaiseksi kokonaisuudeksi.

Valokuvia ja jämä papereita

Valmiita kollaaseja on syntynyt. Tällä kertaa halusin käyttää kaikkea jätepaperia enkä niinkään lehtileikkeitä tai valokuvia. Toki kuitenkin jokaiseen teokseen lisäsin yhden valokuvan. Näitä syntyi todella paljon ilman paineita. Tein ja tein vaan. Mulla on tietynlaisia paineita aina mun tekemisessä, että jokainen kappale pitäisi olla se esityskelpoinen teos. Prosessista tykkään, mutta turhaudun kokeiluihin. Mitä puolestaan materiaali ja tekniikkavalintani yleensä vaativat, että pitää vain kokeilemalla löytää se versio mitä hakee. Näidenkin kohdalla löysin silmiäni miellyttävän kokonaisuuden. Liika rosoisuus, ei ole minulle mielyttävää, vaan pidän sellaisesta sanoisinko hallitusta rosoisuudesta. 

Näitä teoksia tehdessäni, minua ei miellyttänyt valokuvan repaleiset reunat, tai kuten ensimmäisessäkuvassa valokuva on kastettu kahviin, mikä sekään ei ehkä ollut se mitä halusin. Tässä muutamia ensimmäisiä kappaleita. Lisää on luvassa, sillä suunnittelin laittavani seuraavaksi postausta sitten kehystetyistä versioista.

Seinävaate

Seinävaate makuuhuoneeseen suvun vanhoista liinoista ja lakanoista. 

Olen koonut kankaat vanhan lakanan päälle ja kiinnittänyt nuppineuloin. Sen jälkeen käsin neulonut kaikki kankaat kiinni alustaan. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä "seinävaate" boro&sashiko -tekniikalla. Josta jokunen vuosi sitten innostuin. Kirjoitin jo aikaisemmin vaatteiden paikkauksesta juttua. Ja siitä miten mukavaa hommaa se on. Hirveesti vaan ei oo mennyt vaatteita rikki, että olisin saanut paikattavaa.  

Boro on kangaspaikka, joka neulotaan päälle

Sashiko on käsin ommeltava tikkaustekniikka, etupistokirjailua.

Tekniikka luo vaatteista kestäviä ja niiden käyttöaika senkun pitenee. On ollut lähivuosina havaittavissa, että tekniikka on alkanut kiinnostaa ihmisiä. Onhan se kestävänkehitysen kannalta järjekevääkin. 

Seinävaatteeseen on tarkoitus laittaa puinen pyöreä rima, josta se sitten ripustetaan. Pidän seinävaatetta aina kun en työskentele sen kanssa työhuoneen seinällä. Ja on kyllä suoriltaan tullut todetuksi, että se on erittäin hyvä vähentämään kaikua. Eli toimii juurikin täydellisesti ikäänkuin akustiikkaseinävaatteena.Teen vielä viimeistelypistoja koristeeksi ja sitten hyörytys ja seinälle. Myöhemmin varmasti kuvaa sitten kun se on päässyt paikoilleen!