Puhuin edellisessä postauksessani planetaarisesta vaatekaapista ja sen rakentamisesta. Siinä en eritellyt vielä vaatteiden määrää. Luin kirjan Planetaarinen vaatekaappi, jonka on kirjoittanut Sissi Penttilä & Aku Varamäki. Siinä sivuttiin aihetta erittain monipuolisesti. Oleellinen sanoma oli että seitsemän vaatetta vuodessa riittää. Eli jokaisen meistä tulisi hankkia vain seitsemän vaatetta harkitusti vuodessa.
Kestävyys muotiteollisuudessa on globaalisti merkittävä haaste, johon eri maat vastaavat omilla tavoillaan. BBC:n artikkeli Iso-Britanniasta ja suomalainen teos "Planetaarinen vaatekaappi" antavat kumpikin omat suosituksensa kestävän vaatekaapin sisällölle, mutta ne myös heijastavat laajempia kulttuurisia asenteita ja taloudellisia realiteetteja, jotka vaikuttavat kestävän muodin toteutumiseen.
BBC:n artikkeli esittelee idean, jonka mukaan vaatekaapissa tulisi olla enintään 74 vaatetta ja 20 asukokonaisuutta. Tämä suositus perustuu Hot or Cool Institute -ajatushautomon tutkimukseen, joka korostaa muotiteollisuuden tarvetta vähentää päästöjään puolella vuoden 2018 tasosta. Artikkelissa kerrotaan kolmen toimittajan henkilökohtaisista kokemuksista vaatekaappiensa auditoinnissa, mikä paljastaa yleisen trendin ylikulutuksesta.
Suomalainen näkökulma, joka esitellään "Planetaarinen vaatekaappi" -kirjassa, tarjoaa hieman suuremman määrän, 85 vaatetta, jonka uskotaan riittävän henkilön tarpeisiin vuoden ympäri. Kirjassa käsitellään myös Kuluttajatutkimuskeskuksen selvitystä, joka osoittaa suomalaisten pitävän 70 vaatteen määrää kohtuullisena. Kirjassa tuodaan esille myös se, että vaikka ihanteellisesti vaatekaapin sisältö olisi rajoitettu, tärkeämpää on edistää kestäviä kulutustapoja.
 |
Molemmissa maissa ilmenee selkeä ristiriita kuluttajien ihanteiden ja todellisten käytäntöjen välillä. Sekä Iso-Britanniassa että Suomessa kulutetaan huomattavasti enemmän vaatteita kuin suositukset antavat ymmärtää. Tämä ylikulutus heijastaa laajempaa globaalia ongelmaa: vaateteollisuuden massiivista vaikutusta ympäristöön.
Kummassakin tapauksessa korostetaan tarvetta muuttaa kulutustottumuksia, ei ainoastaan yksilöiden tasolla vaan myös laajemmin yhteiskunnallisella ja globaalilla tasolla. Vaateteollisuuden muutos vaatii politiikkaa, joka tukee kestäviä käytäntöjä, kuten korjauksia, kierrätystä ja järkevämpää kulutusta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ehdotettiin arvonlisäveron poistamista vaatereparaatioista, mikä on askel kohti kestävämpää muotiteollisuutta.
Lopulta, molemmat esimerkit – suomalainen ja brittiläinen – valottavat sitä, kuinka kulttuuriset, taloudelliset ja ympäristölliset tekijät lomittuvat ja vaikuttavat siihen, kuinka ihmiset suhtautuvat vaatteisiin ja kulutukseen. Vaatekaapin kestävyys on yksi askel kohti ympäristötietoisempaa ja vastuullisempaa tulevaisuutta muodissa, mutta sen saavuttaminen vaatii laajaa yhteistyötä ja uudelleenajattelua kaikilla tasoilla.
Lähdearttikkelissani neljä naista kävi vaatekkaappinsa sisältöä läpi, kuten Planetaarinen vaatekaappi -kirjassa kerrottiin Kuningaskuluttujan artikkelista vuodelta 2015, jossa toimittajat avasivat vaatekkaappinsa ja jokaisella heistä oli noin 300 vaatekaappeletta plus yli kymmenet kengät. Kummassakin artikkelissa on mielestäni mielenkiintoista nähdä millaisia vaatteita sieltä löytää ja miksi. Miten vaikea, jostain on luopua.
Seuraavassa blogitekstissä pääsenkin henkilökohtaiselle tasolle tutkimaan vaatekaappini sisältöä. Tämän seurauksena päätin kuvata koko vaatekaappini sisällön vaate kerrallaan, jotta saisin vieläkin tarkemman käsityksen siitä mitä kaapissani oikeasti on. Seuraavissa postauksissani käyn läpi vaatekaappini sisältöä ja tapaani jolla aika ajoin käyn sitä läpi.
Lähteet:
How to make your wardrobe sustainable (bbc.com)