Työskentelyä

Katselen herkkuja Valko-Venäjältä, enkä malta syödä niitä. Pohdin lopputyötäni ja sen etenemistä. Kirjoitan lauseita tekstiilitaiteesta, etsin tietoa ja tuskailen onko tämä hyvä, onko tämä vakuuttava. Pinossa on kirjoija, artikkeleita. 

Kävin uimahalissa uimassa, sormet rypistyivät ja huomasin miten täynnä etusormen pääni on pieniä reikiä. Tästä lähin, pitää vaa käyttää mun super hienoja sormustimia. 

Langat on solmuissa. Luulet, että aikaa on mennyt 3minuuttia ja huomaat että todellisuudessa on mennyt 15minuuttia. Nautin tästä täysin rinnoin. Esitelmän kirjoitaminen kouluaikoina oli aina hauskaa, asioiden tutkiminen ja tiedon hakeminen on siistiä. Stressi ei oo kivaa, mutta kirjallisen kirjoittaminen ja teoksen tekeminen on kivaa!

Kirjonta kuvien valitseminen on haastavaa. Ensin on täysin selvää, mitkä kuvat haluaa. Mutta sitten pitäis päättää vaan lisää ja lisää. Lämmin kupponen teetä ja kohmeat sormeni ovat taas valmiit näpyttelemään kirjaimia koneelle. Sain myös suklaata, kun oon ollut niin reipas viime päivinä.

Tässä tällaista fiilistely kuvaa työskentelystä. 

Kotona

Olen tässä viimeaikoina työskennellyt paljon kotona. Silti kotona on makuuhuoneessa edelleen tyhjä nurkka, johon olisi tarkoitus laittaa mun ikioma työpiste. Tää meinaisi sitä, että siinä olis mun kaks isoa säilytyslaatikko taidetarvikkeita ym. nojatuoli ja pöytä.

Kotona on kivaa, kun siitä saa oman näköisen. Oon aikaisimmissä blogeissani, puhunut kans kodista ja siellä olevista lempipaikoista. 

Tää syksy on ollut jotenkin tosi kaunis, vaikka stressi on kova. Olen saanut hoitaa pikkuista koiraa. Säät ovat olleet kävelyille otolliset. Taivaan tarkkailulle ja matkailullekin on jäänyt aikaa. Leipominen on maittanut ja käsityöt sohvan nurkassa on tuntuneet hyvältä.

Opintojen yhdistely arkeen on välillä raskasta.

Liikkumaan lähteminen tuntuu toisinaan todella vaikealta, mutta sen jälkeinen riemuvoitto tuntuu hyvältä.

Koti on kiva paikka. Kotiin voi kutsua vieraita. Kotona voi nauttia elämästä.

Koti rakentuu minne vain ja milloin vain.

Mun kodissa on tällaista.

Opinnäytetyön etenee - vai eteneekö?

Olenkin jo aikaisemmin mainunnut aloittaneeni opinnäytetyön väsäilyn. Sen eteneminen on ollut todella hidasta, kaikki muut kurssit ja tapaamiset ovat vieneet paljon aikaa ja inspis varsinaista työtä kohtaan on ollut hieman alhaalla. Kohta kuitenkin alkaa olla kaikki materiaalit kasassa, sen kuin vain alkaa piirtämään mallikuvia kankaille. Paljastuksena siis, että teen installaatiota, jossa on kirjontatöitä mukana. 

Aloin joskus jo pienenä tehdä ensimmäisiä kirjontatöitäni ja niistä on aina innostuttu uudestaan. Ennen viime vuotta, en muista koska olisin tarttunut kirjontatöiden maailmaan. Se oli jäänyt pitkäksi aikaa, kuten ompelu ja neulontakin. Olen sen tyyppinen luonne, että innostun vaiheittain asioista ja sitten taas unohdan ne joksikin aikaan. Kuitenkin monet intohimoni kohteet nousevat aina uudestaan jostain taka-alalta ajankohtaisiksi. Niin kuin viime vuonna tämä kirjonta, joka sai kipinän olla osana myös lopputyötäni. Sikäli jännä valinta, etten kolmen vuoden opiskeluaikoinani sitä edes pahemmin tehnyt. En kylläkään muutenkaan keskittynyt opintojeni aikana yhteen tekniikkaan täysin. Joten tekniikan valinta olisi voinut olla melkein mitä vain.

Alapuolella olevat kuvat ovat eräästä viime vuonna aloitetusta projektista.

INTAc project

This project explores the social traditions of embroidery and compares them to methods of communication and socializing in our modern day society. Throughout history embroidery has been a social activity often used by women as a form of communication. In today's technologically driven society, social media has revolutionized the way we communicate, creating online forums as freedom of expression. This project seeks to make connections between the handmade craft and the virtual world of the internet as forms of communication specifically by hand-embroidering photos posted to Instagram.