Olenkin jo aikaisemmin mainunnut aloittaneeni opinnäytetyön väsäilyn. Sen eteneminen on ollut todella hidasta, kaikki muut kurssit ja tapaamiset ovat vieneet paljon aikaa ja inspis varsinaista työtä kohtaan on ollut hieman alhaalla. Kohta kuitenkin alkaa olla kaikki materiaalit kasassa, sen kuin vain alkaa piirtämään mallikuvia kankaille. Paljastuksena siis, että teen installaatiota, jossa on kirjontatöitä mukana.
Aloin joskus jo pienenä tehdä ensimmäisiä kirjontatöitäni ja niistä on aina innostuttu uudestaan. Ennen viime vuotta, en muista koska olisin tarttunut kirjontatöiden maailmaan. Se oli jäänyt pitkäksi aikaa, kuten ompelu ja neulontakin. Olen sen tyyppinen luonne, että innostun vaiheittain asioista ja sitten taas unohdan ne joksikin aikaan. Kuitenkin monet intohimoni kohteet nousevat aina uudestaan jostain taka-alalta ajankohtaisiksi. Niin kuin viime vuonna tämä kirjonta, joka sai kipinän olla osana myös lopputyötäni. Sikäli jännä valinta, etten kolmen vuoden opiskeluaikoinani sitä edes pahemmin tehnyt. En kylläkään muutenkaan keskittynyt opintojeni aikana yhteen tekniikkaan täysin. Joten tekniikan valinta olisi voinut olla melkein mitä vain.
Alapuolella olevat kuvat ovat eräästä viime vuonna aloitetusta projektista.
INTAc project
This project explores the social traditions of embroidery and compares them to methods of communication and socializing in our modern day society. Throughout history embroidery has been a social activity often used by women as a form of communication. In today's technologically driven society, social media has revolutionized the way we communicate, creating online forums as freedom of expression. This project seeks to make connections between the handmade craft and the virtual world of the internet as forms of communication specifically by hand-embroidering photos posted to Instagram.
