Kirjoja aiheesta alkaa olla todella paljon. Tartuin vuonna 2021 julkaistuun Rakastan ja vihaan vaatteita -tietokirjaan. Kirjoitta Anniina Nurmi pohtii kirjassaan vastuullisuutta vaateteollisuudessa ja tuo esiin sen ongelmia. Vastuullisuus vaateteollisuudessa on noussut entistä keskeisemmäksi puheenaiheeksi, mutta mitä se todella merkitsee? Kuinka kuluttajat voivat erottaa ekologiset ja eettiset vaatevalinnat? Kuka on vastuussa liikakulutuksen ilmastovaikutusten hillitsemisestä?
Anniina Nurmen teos "Rakastan ja vihaan vaatteita" tarjoaa syvällisen katsauksen vaateteollisuuden nykytilaan kokeneen alan ammattilaisen silmin. Kirjassa Nurmi käsittelee vaatetuotannon ongelmia rehellisesti ja yksityiskohtaisesti, haastaen nykyiset toimintatavat ja tarjoten näkökulmia siitä, kuinka ala voisi muuttua kestävämpään suuntaan. Lukija saa välineitä oman kulutuskäyttäytymisen tarkasteluun ja oppii tunnistamaan viherpesun, mikä auttaa tekemään tietoisempia valintoja.
"Rakastan ja vihaan vaatteita" ei ainoastaan valaise vaateteollisuuden ongelmia, vaan myös inspiroi ja kannustaa lukijaa arvioimaan kriittisesti omaa suhdettaan vaatteisiin ja niiden kuluttamiseen.
Kirja on herättänyt monenlaisia tunteita lukijoissa. Luin mm. Goodreadsin kautta arvosteluita ja laitoin äänikirjan itseleni pyörimään, kun olen tehnyt töitä tai hoitanut asioita kaupungilla. Kirja sukeltaa syvälle vaateteollisuuden rakenteellisiin ongelmiin, pureutuen materiaaleihin, globaalin etelän tehtaisiin ja kuluttajakäyttäytymiseen. Nurmi haastaa perinteisen "vastuullisempi ostos kerrallaan" -ajattelun, korostaen tarvetta koko järjestelmän muutokselle. Tämä resonoi lukijoiden kanssa, jotka ovat jo tietoisia teollisuuden ongelmista, mutta kirja jättää joitakin kaipaamaan konkreettisia ratkaisuja ja toimintaohjeita. Itse olen jo aika pitkään seurannut keskustelua ja osallistunut keskusteluun, sekä kouluttanut itseäni aiheesta. Mutta lopulta olen lukenut aika vähän kirjoja aiheesta, joten nyt aloin korjata tilannetta ja etsiä aiheen kirjoja ja tämä kirja oli ollut listallani jo ihan samaistuttavan nimen puolesta.
Kirjan tärkeimmät kritiikit liittyvät sen päivitystarpeeseen ja sisällön toistoon. Kolme vuotta julkaisun jälkeen tiedot tuntuvat osittain vanhentuneilta, sillä vaateteollisuus ja vastuullisuuskysymykset kehittyvät jatkuvasti. On mielenkiintoista huomata miten nopeasti asiat menevät eteenpäin mm. puhutaan Arelan konseptista ja tuodaan pariin kertaan esiin. Mutta Arela ilmoitti lopettavansa toimintansa keväällä 2023 kannattamattomana. Toisaalta kirjan toisto ja kirjoittajan oma näkökulma koetaan paikoin hallitseviksi, mikä vaikuttaa siltä, että kirja keskittyy liikaa kirjoittajan omiin kokemuksiin. Toisaalta se tuo minusta mielenkiintoisen lisän kirjaan.
Näistä huolimatta, kirja on saanut kiitosta selkeästä ja mukaansatempaavasta kirjoitustyylistään. Se sopii niin vastuullisesta muodista jo tietoisille kuin aiheesta vasta kiinnostuneillekin. Kirja herättää ajatuksia ja keskustelua, mikä on tärkeää vastuullisen vaateteollisuuden edistämiseksi. Monet lukijat kokevat, että kirjan sanoma on tärkeä ja se kannustaa parempiin valintoihin vaatekulutuksessa. Itselleni kirja ei antanut mitään uutta ja ehkä ollaan menty jo jossain asioissa lujaa eteenpäin ja toisissa asioissa joiden kirjassa uskottiin etenevän nopeammin niin sitä ei ole puolestaan tapahtunut.
Vaikka "Rakastan ja vihaan vaatteita" saattaa tarvita päivitystä ja tiivistämistä, sen ydinviesti – vaateteollisuuden kriittinen tarkastelu ja vastuullisemman kulutuskulttuurin edistäminen – on ajankohtaisempi kuin koskaan ja sen olisi pitänyt olla jo aikoja sitten! Kirjan herättämät tunteet ja ajatukset vahvistavat sen merkitystä keskustelunavaajana vastuullisuuden tiellä.