Solarigrafia projekti

Olen pariin otteeseen viime syksynä puhut mun solarigrafia kuvista täällä. Olen asettanut neulanreikäkameroita lapsuuden maisemiini. "Lapsuus muistoni"/ "Childhood memories" -kuvasarjan kasvaa jälleen kerran. Kuvasarjaa olen aloittanut kuvaamaan 13.07.2016. Ensimmäiset valoitukset olivat noin kolme kuukautta. Nyt on reippaasti yli puolen vuoden valoituksia. 

Nyt olen kaikki viime kesän lopulla asettamani kamera ottanut pois pihapiiristä. Seuraavaksi olisi tarkoitus vielä laittaa kamerat uudelleen ulos kuvaamaan. Ainoastaan kahden kameran kuvat olivat tuloksettomia. Muuten olen ollut todella innoissani ja tyytyväinen kuviin. Tein myös lisää kameroita. Eri kokoisia kuin edelliset. Jonkun verran pienempiä.

                                                                           valoitusaika 284 päivää, 12.08.2016 -17.04.2017

Työskentelyä

Puhuin jo aiemmin, että olen aloittanut työstämään Unisieppaaja -teostani. Teos on tulossa esille Wiurilan kesänäyttelyyn. Teos jatkuu kokoajan, kirjon siihen unia lisää. Nyt tavoitteena on saada kasaan ainakin tuplamäärä kirjottuja unia, kun edellisellä kerralla, kun teos oli viime keväänä esillä. Kirjominen on kuitenkin suhteellisen hidasta tekemistä, joten katsotaan saanko kesäkuun alkuun mennessä ainakin 30 täyteen erikoisia ja näköisiä kirjottuja unia.

Tällä hetkellä valmiina on 15. Nyt vaan alkaa olla materiaalit loppu, joten kirjontakehys hankintoja täytyy tehdä mahdollisimman pian! Kirjonnan aiheita on tullut jo vaikka millä mitalla. Pitäisi seuraavaksi alkaa piirtämään niistä luonnoksia. Sieltä löytyy mm. outoja aseita, tyhjä huone sekä suuri hedelmä astia.

Kuvissa on yksi tänä vuonna valmistunut. Vanha nainen karvalakissa ja turkissa. Uni oli hyvin mustavalkoinen, joten kirjoin hahmon pelkästään valkoisella langalla. Kaksi muuta kuvaa ovat keskeneräisenä olevista teoksista, jotka ovat nekin jo nyt valmiina. Lisään myöhemmin sivuilleni viralliset teoskuvat valmistuneista unikuvista. Koitan saada ne ensin täysin viimeisteltyä kehyksiinsä, ennen kuin otan lopulliset teoskuvat.

Date + Kale

Syntymäpäiväni vietin erittäin mukavissa tunnelmissa, enkä ehkä muuten kirjoittaisi tästä, mutta Date + Kale ravintolan ruoka oli niin taivaallisen hyvää, että siitä pitää päästä kertomaan. Tilasin aivan liikaa ruokaa, yhdellä annoksella olin jo täynnä, mutta olimme päättäneet syödä pitkän kaavan mukaan synttäripäivällisen. Siellä me sitten vaan istuttiin, juteltiin ja syötiin, ihmiset ympärillä sen kun vain vaihtuivat.

Hyvällä ruualla tankattuna jatkettiin tietty Tavastialle katsastaa Disco Ensemble. Ja kyllä kovassa iskussa ovat edelleen! Meininki mitä loistavin, mitä nyt alkuviikosta vasemmalle jumiin jäänyt niskani ei ihan antanut mun juhlia siten kun olisin halunnut. Onneksi kiertuetta riittää vielä, joten uudestaan ja uskaltaa ehkä mennä eturiviinkin! 

Silmät ummessa lähijunassa nukkumaan. 

Näkyväksi neulottu

Näkyväksi neulottu -näyttelyn katsastaminen jäi todella viime tippaan. Kerkesin vasta näyttelyn lisäviikoilla mennä katsomaan. Näyttely on nyt enää tulevan viikon auki, 19.3. asti. Eli vielä ehtisi viikon aikana käydä katsomassa, ja se todellakin kannattaa. 

Rósa Sigrún Jónsdóttirin islantilaiset lääkekasvit ovat mielestäni todella hienoja. Ne on toteutettu yhteisöllisesti. Näyttely kokonaisuudessaan on todella hieno. Se miten vanhat perinnekäsityö tekniikat valjastetaan nykytaiteeseen on mielestäni todella mielenkiintoista. Lopputyöni kirjallinen osio keskittyi pohtimaan tekstiilitaiteen asemaa nykytaiteessa. Tämän näyttelyn myötä varmasti on tapahtunut paljon. On otettu taas iso harppaus eteenpäin "hyväksyä" käsityön keinoin toteutettuja teoksia nykytaiteen kontekstiin. Tekstiilitaide sanana on monen mieleen huono tai jollain kummallisella tavalla luotaantyöntävä, aliarvostettu. En ole ihan ymmärtänyt sitä mikä siinä sanassa kiikastaa. On jotenkin sääli, että yksi sana voi leimata negatiivisesti. Olen myös joskus tietoisesti jättänyt käyttämättä sanaa tekstiilitaide. 

Itseäni kiinnostaa suunnattomasti käsityötekniikoilla tehty taide. Kirjoittaessani lopputyötäni ei ollut vielä ilmestynyt näyttelyn kuraattorin Minna Haverin, Pehmeä taide -kirjaa. Kirjassa juuri käsitellään sitä miten vihdoinkin käsityöt ovat tulleet suosituksi ja myös saavuttanut arvoaan käsityötekniikoin toteutetut teokset nykytaiteen kontekstissa. Itseäni kiinnostaa tekniikassa ristiriitojen luominen. Pehmeät pinnat, langat ja niihin liitettävät asiat, jotka valjastetaankin jonkun aivan päinvastaisen teoksen materiaaliksi. Syntyy jänniä kontrasteja pehmeiden/herkkien ja kovien/räväköiden/lujien asioiden kanssa. Mikä toteutuu mielestäni monissa tämänkin näyttelyn teoksissa. 

Näkyväksi neulottu -näyttely ymmärtääkseni tullaan näkemään muuallakin. Sinkkan sivuilla mainitaan sen olevan ainakin Kajaanin taidemuseon ensi vuoden ohjelmaa. Kannattaa pitää silmällä missä seuraavaksi näyttely nähdään, jos ei nyt tulevan viikon aikana kerkeä Keravalle vierailemaan. 

Rósa Sigrún Jónsdóttir

Melek Mazici

Sanni Weckman

Tuija Teiska

Liisa Hietanen

Olek

Noora Schroderus

Liisa Hietanen

Niina Mantsinen

Näyttelyn taiteilijat: 

Tanya Akhmetgalieva, Jenni Haili, Liisa Hietanen, Hyäryllistä-ryhmä, Rósa Sigrún Jónsdóttir, Elina Juopperi, Sanna Majander, Niina Mantsinen, Melek Mazici, Annukka Mikkola, OLEK & Michelle P. Dodson, Kaija Papu, Ulla Pohjola, Sonja Salomäki, Noora Schroderus, Suvi Solkio, Minna Soraluoma, Daina Taimina, Tuija Teiska, Timo Tähkänen, Sanni Weckman sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun tekstiilisuunnittelun opiskelijat ja Villit virkkaajat -ryhmä

P.s. Sinkkaan pääsee myös museokortilla!

Näyttelyitä

Vietettiin lauantai päivä Helsingissä. Pääasiana oli taas kiertää museoita läpi sen minkä ehtii. Kävin viimeinen tutustumassa Mona Hatoumin näyttelyyn. Hatoum on syntynyt palestiinalaiseen perheeseen Beirutissa vuonna 1952. Hän päätyi Lontooseen, jossa aloitti taideopintonsa. Hän on Iso-Britannian kansalainen ja asuu sekä työskentelee Britanniassa. 

Hatoumin teokset käsittelevät poliittisia aiheita. Näyttely on hieman yllättävä ja vaatii keskittymistä, se on ajatuksia herättävä ja ehkä myös hieman ahdistaviakin. Visuaalisesti pidin todella paljon useista teoksista. Minua kun kiehtoo valot ja varjot. Näyttely on hyvin rakennettu ja monipuolinen kokonaisuus, jossa on esillä performansseja, videoita, valokuvia, installaatioita, veistoksia ja paperipohjaisia teoksia. Teoksista välittyy käsiteltyinä aiheina vallitseva maailman tilanne sekä ainakin naisen asema. 

Mona Hatoum, Hot Spot 2013

Sen lisäksi esillä on myös Meeri Koutaniemi ja Arman Alizad  - Pahan jälkeen. Lisä tietoa löydät täältä.

Mona Hatoumin näyttely on ollut jo pitkään auki ja on vielä 26.2.2017 asti. 

Lisätietoa löydät Kiasman sivuilta!

Valokuvataiteen museossa on tällä hetkellä esillä Poliittisen valokuvan festivaali 2017: Ruoka. Erittäin puhutteleva ja hyvin rakennettu näyttely. Tämä pysäyttävä näyttely käy lävitse laajalla mittakaavalla ruokateollisuuden vaikutuksia ympäristöön, yksilöiden vapauksia, eläinten oikeuksia, eli pureudutaan ruuan eettisiin kysymyksiin. Näyttely oli niin mielenkiintoinen ja ajankohtainen, että suosittelisin todella kaikille menemään katsomaan ja oppimaan jotain uutta ruokateollisuudesta. Aihetta on käsitelty monissa eri ohjelmissa, dokumentteja on tullut tv:stä. Itseäni aihe kiinnostaa niin paljon, että on tullut seurailtua monenlaista. Poliittisen valokuvan festivaalin sivuilta löytyy paljon lisää itse festivaalista ja sen tarjonnasta. Sen lisäksi sivustolla on paljon tietoa taitelijoista, teoksista ja artikkeleita aiheesta. Festivaali painoi myös lehden, joka jaettiin Voima -lehden mukana. Lehden nettiversio löytyy täältä!

Näyttelyn sisältö on tunteita herättävää, jotkut saattavat jopa järkyttyä, eivätkä pysty katsomaan kuvia.  Mielestäni tämän kaltaiset kuvat on silti hyvä tuoda esiin ja lisätä tietoisuutta mitä ruokateollisuuden ympärillä tapahtuu. 

Näyttelyn taiteilijat/ teokset: Asunción Molinos Gordo, Filippo Zambon, Freya Najade, Henk Wildschut, Jo-Anne McArthur, Jošt Franko, Kukka Ranta, Laura Cuch, Pablo Ernesto Piovano, Paula Humberg, Tim Franco, to kosie, Yann Mingard, Taskualbumit-hanke

Animalia, Greenpeace, Oikeutta eläimille, Helsingin kuvataidelukio, Jaakko Keso & työryhmä 

Näyttely jatkuu aina 29.04.2017 asti. 

Näihin kaikkiin näyttelyihin pääsee museokortilla! 

Tv-sarjat 2016

Tykkään todella paljon katsoa sarjoja nykyään. Pidän siitä, että voin katsoa sarjoja toisinaan putkeen tai joka ilta yhden jakson. Joskus tuntuu mahdottomalta odotella jaksojen tulevan. Kuten tällä erää Sherlock Holmsin kanssa on. Sen lisäksi sarjojen katsominen on mulle tosi usein myös toissijainen juttu. En välttämättä aina osaa keskittyä täysin. Pitää olla tosi hyvä sarja, jotta en tee mitään muuta samalla. No mitä sitten teen.

1.  Käsitöitä, ihan kaikenlaisia. Pääasiassa kudon tai teen kirjontatöitä.
2.  Sometan tai viestittelen ystävieni kanssa
3.  Syön. 
4.  Edessäni on kaiken maailman kalenterini, luonnoskirjojani ym. se on eri asia koskenko tai  teenkö niihin mitään keskittyneesti.
5.  Mietin montaa asiaa harhailevasti
6.  Treenaan
7.  Katson sarjoja kulkuneuvoissa, matkustaessa.

Siinä ainakin nyt seitsemän asiaa mitä yleensä tv:n ääreen asetuttua tulee tehtyä. Henkilökohtaisesti se ei minua haittaa, joskus se haittaa seuraani kenen kanssa katson tv:tä, mutta sitten lopetan ja alan keskittyä. Saan sarjoista ja leffoista sen kaiken irti mitä haluankin, vaikka tekisin jotain muuta samalla. Mutta mitäs sarjoja sitä sitten tuli katsottua viime vuonna. Niitä on paljon, enkä varmasti muista enää edes kaikki, sillä en ole merkinnyt niitä minnekkään ylös. Ehkä nyt pitää aloittaa merkitsemään, jotta voi sitten vuoden lopussa katsoa, mitä sitä onkaan tullut katsoneeksi. Itse ehkä hieman järkytyin, kun googlailin ja hain mitä sarjoja tv:stä on näytetty vuonna 2016 ja mitkä ne olen katsonut, sen jälkeen selasin netflixin ja HBOn ja katsoin mitä sieltä olen viime vuoden aikana seurannut. En kylläkään kaikki kausia, mutta otin mukaan sarjat, joista olen katsonut vähintään yhden kauden, jätin pois ne sarjat joita olen katsonut muutamia jaksoja. Lopputuloksena sain 55 erilaisen sarjan listan. En edes halua ajatella montako tuntia se määrä tekee.

1. Game of Thornes (uusin kausi)
2. Vikings (1-3)
3. Elementary 
4. Stranger Things
5. The OA
6. Arrow
7. Narcos
8. River
9. Lava Field
10. Crossing lines
11. Jessica Jones
12. Frequency
13. London Spy
14. Jack Taylor
15. Paranoid
16. The Fall (uusin kausi)
17. Sorjonen
18. The Crown
19. Dr. Foster
20. Ylikomisario Banks
21. Miss Fisher
22. Gotham
23. Penny Dreadful (1-3)
24. Marcelle
25. Black sails (1-3)
26. Agent Carter
27. Residue
28. Black Mirror
29. Slasher
30. Reig
31. Nousuvesi
32. Docventures
33. Kotiin takaisin
34. Mammona
35. Deutschland 83
36. Doc Martin
37. George Gentlyn tutkimukset
38. Komisario Lewis
39. Bloomsburyn ryhmä
40. Pahan vanki
41. Palava pensas
42. Quirke
43. Ryhmä Pullman
44. Vera Stanhope tutkii
45. Blindspot
46. Arne Dahl
47. X- Files
48. Metsien kätkemä
49. Beck
50. Pako pimeydestä
51. Dicte
52. Olive Kitteridge
53. Matikkamurhat
54. Miehitetty
55. Luther

Mitkä sarjat sitten jäivät parhaiten mieleen? Mitkä koskettivat minua?
Mistä sarjoista sain edes jonkinlaisia väristyksiä?

Mitkä tästä listasta ensin poimisin olisi ehdottomasti Stranger Things. Sarja oli juuri niin hyvä, mitä siitä on kirjoitettu. Sarja oli kivaa vaihtelua ja kaikin puolin hyvin tehty. Miellytti erityisesti visuaalisesti minua. Sen teki ehdottomasti sen kasari henkisyys. Odotan siis innolla tänä vuonna tulevaa toista kautta! Toisaalta vaatiiko sarja jatkoa? Tuleeko sarjan toisesta kaudesta yhtä hyvä?

Toisena The OA, joka oli myös vallan mielenkiintoinen scifimysteeri. Toisaalta hyvin raskasta seurattavaa juonen kulun epämääräisyyden tähden. Välillä putoili hetkeksi kärryiltä ja toimintaa ei pahemmin löytynyt vaan kyseessä oli hyvin pohdiskelevaa draamaa. Tykkäsin kyllä sarjasta, vaikka se ei täysi kymppi omasta mielestäni ollutkaan.

Kotimaisista uutuuksista Sorjonen pääsi yllättämään, olemalla oikeasti kohtuu hyvä poliisisarja. Vielä on hieman hiettovaa, jotta pääsee naapurimaiden dekkarisarjojen kanssa kilpailemaan. Mutta sarja oli kivasti oivaltanut, että sen tapahtuma voivat olla itä-Suomessa ja näin antaen vähän erilaista, mitä naapurimaittemme dekkarisarjat. Kuten listasta näkyy olen suuri pohjoismaisten rikossarjojen katselija. Johtunee osittain äitini kiinnostuksesta niitä kohtaan.

Blindspot oli suhteellisen huono sarja. Huvitti miten joka paikkaan juostiin aina kauheat aseet kourissa ja aina alkoi samanlainen räiske. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta toteutus ontuva ja täynnä aukkoja.

River ja Jack Taylor taas miellittyvät minua ja sopivat lyhyiksi tv-sarjoiksi. Joihin ei kaipaa jatkoa. Pidän ylipäätään paljon pohjoismaalaisten sarjojen lisäksi brittisarjoista. Netflixistä brittisarjojen osiosta ei taida löytyä sarjaa jota en olisi katsonut.  Riverin ainutlaatuinen kerronta oli mielestäni jotain vaihtelua ja uutta.

Luther-sarjassa erityisesti Idris Elban roolihahmo on hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Luin, jostain artikkelista, että ks. sarjasta ollaan tekemässä jenkkiversiota. Huhheijaa. Miksi? Ei mulla muuta. Idris Elba on mukana, mutta tuottajan roolissa. Sarjan jatkosta ei ole varsinaista tieto, mutta vaikuttaa siltä, että Elba on liian kiireinen ettei se ainakin ihan heti ole toteutumassa... sääli. 

Muutto

Joka kerta mulle muuton tekeminen on hyvin ristiriitainen. Aina jokin asia on edellisessä kodissa paremmin, kuin uudessa. Vaikka moni muu asia olisi parempi ja halu muuttoon olisi kova. En elämäni aikana ole kuitenkaan super montaa muuttoa tehnyt, nyt kyseessä oleva muutto on elämäni seitsemäs. Ja teen sen ihan innoissani. Tämä merkitsee tavallaan taas uuden alkua joillekin asioille. Vaihtelu virkistää ja innostaa aina kokeilemaan myös uusia asioita. 

Huomenna luovun mun pitkäaikaisesta sohvastani, joka on palvellut mua erittäin hyvin, mutta joka nyt uuteen asuntoon muuttaessa muuttuu epäkäytännölliseksi. Toivottavasti sohva saa kierrätyskeskuksesta joltakin asiakkaalta uuden hyvän kodin. 

Tässä vähän kuvia vanhasta kodista. Tunnelmointia juuri ennen tarvoiden survomista laatikoihin, kasseihin, jättesäkkeihin kohti uutta kotia.