Paluu blogin pariin – ajatuksia ja suunnitelmia

Pitkän hiljaiselon jälkeen olen palannut blogini pariin. Kun aloitin bloggaamisen vuonna 2008, sekä ajatukset että koko blogimaailma olivat täysin toisenlaisia. Viime vuosina olen huomannut, että kirjoittamiseni on jäänyt vähäiseksi. Tämän takia halusin herätellä itseäni kirjoittamaan enemmän, jotta se ei tuntuisi enää niin vaikealta.

Viimeisten vuosien aikana olen opiskellut useamman tutkinnon ja opintokokonaisuuden. Muutama vuosi sitten avoimen yliopiston kurssilla käytiin läpi Web 2.0:n merkitystä – kuinka paljon internet ja sisällöntuotanto ovatkaan muuttuneet. Web 2.0 edustaa sosiaalisempaa lähestymistapaa sisällön tuottamiseen ja jakeluun, korostaen avointa kommunikointia ja tiedon vapaata jakamista. Vaikka oma blogihistoriani on ollut suhteellisen vaatimatonta, olen aina arvostanut vuoropuhelua lukijoiden kanssa.

En siis toki aio puhua nyt enempää web teknologioista tai sovelluksista, vaan vain todeta, että ajat ovat todella paljon muuttuneet. Viime aikoina, mielenkiinnosta googlasin "blogien merkitys vuonna 2023" ja "blogien kirjoittaminen 2020-luvulla". Haku paljasti trendien ja markkinoinnin korostumisen sisällöissä, mutta myös yksinkertaisia ohjeita ja tietoa bloggaamisen hyödyistä. Näiden pohdintojen myötä muistelin, kuinka blogit aikanaan olivat enemmänkin henkilökohtaisia päiväkirjoja. Itse en tavoittele suuria lukijamääriä, vaan haluan jälleen kirjoittaa omaksi ilokseni ja kehittää kirjoitustaitoani.

Haku: Blogien merkitys vuonna 2024

• sisältömarkkinointi 2024
• markkinoinnin trendit 2024
• hakukoneoptimoitu sivu vuonna 2024

Lähes jokaisessa ensimmäisten sivujen linkeissä toistui sana trendi, jotka opastivat sinua miten tehdä markkinointia, eikä niinkään keskitytty vastaamaan siihen millaista blogien kirjoittaminen on vuonna 2024.

Haku: Blogien kirjoittaminen 2020-luvulla

• Kirjoittajakoulun opas blogin kirjoittamiseen 
• Mitä hyötyjä on blogin kirjoittamisesta
• Muutamia hyvin tavanomaisia blogeja eri aihepiireistä, yleensä sijoitusnäkökulmasta. Kaikki bloggaamisesta
• Blogi hyötyy asiantuntijasta ja asiantuntija blogista Odotin enemmän tämän kaltaisia hakutuloksia. 
  

Tässä nopea katsaus siihen, mitä sain vastaukseksi pohdinnoilleni siitä, mitä blogista ajatellaan tänä päivänä. Itse kuulun edellä mainitussa linkissä viitattuihin "henkilökohtaisiin tilannetilityksiin", joita voidaan tehdä myös ammattimaisesta näkökulmasta, tai sitten se voi olla jotain aivan muuta. En välttämättä aio hakea tiettyä lokeroa tai tavoitella suuria lukijamääriä, vaan haluan kirjoittaa jälleen omaksi ilokseni, löytää uudelleen innostuksen kirjoittamiseen ja kehittää sitä.

Ylemmän korkeakouluasteen kirjallinen osuus osoitti minulle, kuinka haastavaa kirjoittaminen voi olla, erityisesti kun lukivaikeudet vaikuttavat prosessiin. Tavoitteenani on tuottaa kiinnostavaa sisältöä ja kehittää kirjoittamistani.

Mitä jatkossa ajattelin tänne kirjoitella?

Jatkossa aion keskittyä enemmän taiteeni tekemiseen, mutta myös kirjoittaa teoreettisempaan sävyyn käyttämistäni tekniikoista ja materiaaleista. Paluu varhaisiin kiinnostuksen kohteisiini, kuten pukeutuminen, on myös suunnitelmissa. Maailmanlaajuiset muutokset vaatekulttuurissa ja -teollisuudessa ovat herättäneet halun tuoda esiin kestävämpiä valintoja ja ympäristönäkökulmia. Aion myös jatkossakin käsitellä muita ammatillisia aiheita blogissani.

Toivottavasti pysyt mukanani tällä matkalla kohti uudistunutta ja entistä syvällisempää sisältöä.

Kuva ei liity postaukseen, mutta se löytyi blogikuvien arkistosta vuodelta 2010.

Korutaidetta ja fantasiaa

Opinnot käsityön taiteen parissa loppuivat tältä keväältä. Loppu lähiopetushan tapahtui lähinnä verkossa ja työsktenly kurssin kanssa, jonka päämääränä oli luoda fantasiahahmo jäi hyvin nopeasti lähiopetuksen kohdalta. Tapasimme verkossa aina tuntien puitteissa ja kävimme läpi miten kukin oli edennyt. Itselle syy lähteä opintoihin oli juurikin se lähiopetus ja se miten paljon ryhmästä ja ryhmäläisten prosessista saa. Tulikin jotenkin yllättävän vaisu olo, kun jatkoi käytönnössä samaa mitä normaallistikin eli työstää yksin työhuoneella teoksiaan. Tärkeä kohtaaminen taiteen tekemisen parissa jäi pois. Mielenkiintoisinta siinä oli kuitenkin se, että huomasin sen vasta kun pidimme viimeisen etätuntimme, että kurssi oli jäänyt itselle aika ontoksi.

Kirjoitin jo aiemmin fantasiahahmostani, sen materiaaleista ja lähtökohdista tänne. 

Sain hahmon kasaan tosiaan yllättävänkin nopeasti ja tajusin miten paljon nautin tämän tyyppisestä tekemisestä. Olen jonkin verran puhunut paineistani luoda taidetta ja onnistumisen tunteestani, miten haen sitä ikäänkuin jokaiselta kokeilultani. Tämän kanssa en käynyt läpi negatiivisia tunteita tai ollut pettynyt johonkin valintaan mitä en voisi enää korjata. Toki yksi asia tässäkin teoksessa oli minua häiritsevä.

Aikaisemmin keväällä meillä oli lyhyt korutaiteen jakso, joka oli varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Kurssit tuntuvat usein hyvin lyhyiltä, olisi kiva pystyä koittamaan kaikkea mahdollisimman monipuolisesti. Kurssissa lähdettiin liikkeelle siitä, että koru valmistettaisiin materiaaleista, joita jokaiselta löytyisi kotoa korun valmistusta varten tai koulun jämämateriaali laatikoista. Lähtökohta oli mielestäni erittäin hyvä, mikä on meillä useammallakin kurssilla, kierätetään jos voidaan. Itsekkin teen paljon omassa taiteessa kierrätetyistä materiaaleista.

Oma koruni lähti liikkeelle ketjuista, jotka olivat olleet aikaisemmin osa toista teosta. Koru ei kuitenkaan täysin ehtinyt vielä valmistua sillä, siihen olisi vielä tarkoitus lisätä vanhempieni luota lyötyviä vanhoja koruja, joille ei ole löytynyt käyttäjää. En ole päässyt koronatilanteen vuoksi sinne penkomaan vanhoja koruja, joten se osuus on jäänyt vielä hyvin vaiheeseen. Riippuen millaisia koruja sieltä löytyy olisi korun vielä tarkoitus muodostua entistä enemmän panssarimaiseksi/haarniskamaiseksi kokonaisuudeksi.

Valokuvia ja jämä papereita

Valmiita kollaaseja on syntynyt. Tällä kertaa halusin käyttää kaikkea jätepaperia enkä niinkään lehtileikkeitä tai valokuvia. Toki kuitenkin jokaiseen teokseen lisäsin yhden valokuvan. Näitä syntyi todella paljon ilman paineita. Tein ja tein vaan. Mulla on tietynlaisia paineita aina mun tekemisessä, että jokainen kappale pitäisi olla se esityskelpoinen teos. Prosessista tykkään, mutta turhaudun kokeiluihin. Mitä puolestaan materiaali ja tekniikkavalintani yleensä vaativat, että pitää vain kokeilemalla löytää se versio mitä hakee. Näidenkin kohdalla löysin silmiäni miellyttävän kokonaisuuden. Liika rosoisuus, ei ole minulle mielyttävää, vaan pidän sellaisesta sanoisinko hallitusta rosoisuudesta. 

Näitä teoksia tehdessäni, minua ei miellyttänyt valokuvan repaleiset reunat, tai kuten ensimmäisessäkuvassa valokuva on kastettu kahviin, mikä sekään ei ehkä ollut se mitä halusin. Tässä muutamia ensimmäisiä kappaleita. Lisää on luvassa, sillä suunnittelin laittavani seuraavaksi postausta sitten kehystetyistä versioista.

Seinävaate

Seinävaate makuuhuoneeseen suvun vanhoista liinoista ja lakanoista. 

Olen koonut kankaat vanhan lakanan päälle ja kiinnittänyt nuppineuloin. Sen jälkeen käsin neulonut kaikki kankaat kiinni alustaan. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä "seinävaate" boro&sashiko -tekniikalla. Josta jokunen vuosi sitten innostuin. Kirjoitin jo aikaisemmin vaatteiden paikkauksesta juttua. Ja siitä miten mukavaa hommaa se on. Hirveesti vaan ei oo mennyt vaatteita rikki, että olisin saanut paikattavaa.  

Boro on kangaspaikka, joka neulotaan päälle

Sashiko on käsin ommeltava tikkaustekniikka, etupistokirjailua.

Tekniikka luo vaatteista kestäviä ja niiden käyttöaika senkun pitenee. On ollut lähivuosina havaittavissa, että tekniikka on alkanut kiinnostaa ihmisiä. Onhan se kestävänkehitysen kannalta järjekevääkin. 

Seinävaatteeseen on tarkoitus laittaa puinen pyöreä rima, josta se sitten ripustetaan. Pidän seinävaatetta aina kun en työskentele sen kanssa työhuoneen seinällä. Ja on kyllä suoriltaan tullut todetuksi, että se on erittäin hyvä vähentämään kaikua. Eli toimii juurikin täydellisesti ikäänkuin akustiikkaseinävaatteena.Teen vielä viimeistelypistoja koristeeksi ja sitten hyörytys ja seinälle. Myöhemmin varmasti kuvaa sitten kun se on päässyt paikoilleen!

Työhuone työskentelyä koronan aikaan

En sanoisi, että koronaviruksen aikana olisi tullut radikaaleja muutoksia työskentelyyni.Viikot vain ovat olleet todella erilaisia omaehtoista karanteenia on takana nyt reilu viisi viikkoa. Viikot ovat olleet todella erilaisia toisella viikolla olen saanut paljon aikaiseksi ja tehtyä työhuone työskentelyä sekä opintojani eteenpäin, toiset viikot ovat olleet raskaampi. Erityisen raskas on ollut tämä viikko, en tiedä miksi, ehkä aikaa on kulunut jo sen verran ja koko virus ja rajoitukset alkavat jollain tasolla ahdistaa. Ehkä myöskin epätietoisuus ja menetetyt mahdollisuudet keväältä ja hyvin suuralla todennäköisyydellä myös kesältä. Otan säännöt vakavasti ja ymmärrän niitä, sekä tieto siitä, että kaikki ovat samassa pisteessä helpottaa. Mutta onhan tämä silti eräänlainen koe, ei mikään helpoin tilanne. Sitä kummasti alkaa kaivamaan sellaisia asioita mitä ei edes normaalisti ole viime vuosina tullut tehtyä. Ne päivät kun aurinko on kirkkaimillaan ovat selkeästi helpompia ja tuottoisempia. 

Olen työstänyt useita teoksia jälleen saman aikaisesti sekä yrittänyt kirjoittaa museologian esseitä. Karantteeni olot ovat voimistaneet halua suoriutua sellaisistakin tekoprosesseista, jotka ovat saattaneet kyteä pitkään luonnoskirjoissa sekä olla kesken jopa vuosia. Suunnitelmallista työskentely ei kuitenkiaan todellakaan ole. Ennen kun pystyin aloittamaan varsinaisen työskentelyn piti jälleen kerran käydä kaikki työhuoneen kaapit lävitse ja järjestää uudelleen. Se on tapani päästä työskentelyssä alkuun, sillä joskus on vain todella kamppailun takana aloittaa teoksien tekeminen, vaikka olisikin jo suunnitelma ja teokset olisivat mielenkiintoisia työstää. 

Pohdintoja korona ajasta on tarvinnut käydä lävitse kokoajan. Koen jo kyllästyneen koronataiteeseen. Onko kaikki taide, jonka Korona aikana tekee koranataidetta? Kun tilanne helpottaa aletaan esittelemään koronataidetta. Koronataide hakujakin on jo ollut paljon. Mäh. 

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Prosessista

Kollaasi muotokuvan prosessikuvia viime keväältä. Näitä samantyyppisiä teoksia olisi tarkoitus tehdä enemmänkin toukokuun näyttelyyn. Koko teos prosessi tämän teoksen ympärillä oli mieluinen, vaikkakin kasvojen lopputulos ei aivan ollut sellainen, kuin olin ajatellut. 

Teoksen materiaalina oli vanhemmilta ja Nextiilistä löytämäni vanhat lakanat, pöytäliinat ja muut kangastilkut. Kuten pitkälti muissakin teoksissani käytän samoja kierrätysmateriaaleja.

Odottavan aika on pitkä / tekstiilikollaasi / 120x200cm / 2019

Fantasiahahmon luominen

Opinnoissa on tällä hetkellä menossa kurssi, jossa pitäisi luoda oma fantasiahahmo. Kurssi aloituksena tehtiin harjoitteita, jolla pyrittiin uppoutumaan omiin hahmoihin ja kehittelemään niitä eteenpäin.  

Loin tunnin aikana puitteet hahmolleni, jota alkaisin työstää.  Se liittyisi metsään ja pakanallisuuteen. Hahmossa tulee olemaan luonnonmateriaaleja ja se ei tule olemaan mikään variaatio valmiista fantasiahahmoista vaan ennemminkin nivoutuen pakanamaisiin parinteisiin ja pukeutumiseen.

 

Materiaaleina olen käyttänyt jälleen Seinäruususta saamiani tekstiilinäytekappaleita, koulussa värjäämäni villalankaa, omia hiuksiani, sekä kuivumassa on luonnonmateriaaleja. Olen ollut yllättynyt miten olen nauttinut tämän tekemisestä ja nopeasti aloittamisen jälkeen saanut sen kasaan. Ajattelin jatkaa toisen hahmon tekemisellä.