Tv-sarjat 2016

Tykkään todella paljon katsoa sarjoja nykyään. Pidän siitä, että voin katsoa sarjoja toisinaan putkeen tai joka ilta yhden jakson. Joskus tuntuu mahdottomalta odotella jaksojen tulevan. Kuten tällä erää Sherlock Holmsin kanssa on. Sen lisäksi sarjojen katsominen on mulle tosi usein myös toissijainen juttu. En välttämättä aina osaa keskittyä täysin. Pitää olla tosi hyvä sarja, jotta en tee mitään muuta samalla. No mitä sitten teen.

1.  Käsitöitä, ihan kaikenlaisia. Pääasiassa kudon tai teen kirjontatöitä.
2.  Sometan tai viestittelen ystävieni kanssa
3.  Syön. 
4.  Edessäni on kaiken maailman kalenterini, luonnoskirjojani ym. se on eri asia koskenko tai  teenkö niihin mitään keskittyneesti.
5.  Mietin montaa asiaa harhailevasti
6.  Treenaan
7.  Katson sarjoja kulkuneuvoissa, matkustaessa.

Siinä ainakin nyt seitsemän asiaa mitä yleensä tv:n ääreen asetuttua tulee tehtyä. Henkilökohtaisesti se ei minua haittaa, joskus se haittaa seuraani kenen kanssa katson tv:tä, mutta sitten lopetan ja alan keskittyä. Saan sarjoista ja leffoista sen kaiken irti mitä haluankin, vaikka tekisin jotain muuta samalla. Mutta mitäs sarjoja sitä sitten tuli katsottua viime vuonna. Niitä on paljon, enkä varmasti muista enää edes kaikki, sillä en ole merkinnyt niitä minnekkään ylös. Ehkä nyt pitää aloittaa merkitsemään, jotta voi sitten vuoden lopussa katsoa, mitä sitä onkaan tullut katsoneeksi. Itse ehkä hieman järkytyin, kun googlailin ja hain mitä sarjoja tv:stä on näytetty vuonna 2016 ja mitkä ne olen katsonut, sen jälkeen selasin netflixin ja HBOn ja katsoin mitä sieltä olen viime vuoden aikana seurannut. En kylläkään kaikki kausia, mutta otin mukaan sarjat, joista olen katsonut vähintään yhden kauden, jätin pois ne sarjat joita olen katsonut muutamia jaksoja. Lopputuloksena sain 55 erilaisen sarjan listan. En edes halua ajatella montako tuntia se määrä tekee.

1. Game of Thornes (uusin kausi)
2. Vikings (1-3)
3. Elementary 
4. Stranger Things
5. The OA
6. Arrow
7. Narcos
8. River
9. Lava Field
10. Crossing lines
11. Jessica Jones
12. Frequency
13. London Spy
14. Jack Taylor
15. Paranoid
16. The Fall (uusin kausi)
17. Sorjonen
18. The Crown
19. Dr. Foster
20. Ylikomisario Banks
21. Miss Fisher
22. Gotham
23. Penny Dreadful (1-3)
24. Marcelle
25. Black sails (1-3)
26. Agent Carter
27. Residue
28. Black Mirror
29. Slasher
30. Reig
31. Nousuvesi
32. Docventures
33. Kotiin takaisin
34. Mammona
35. Deutschland 83
36. Doc Martin
37. George Gentlyn tutkimukset
38. Komisario Lewis
39. Bloomsburyn ryhmä
40. Pahan vanki
41. Palava pensas
42. Quirke
43. Ryhmä Pullman
44. Vera Stanhope tutkii
45. Blindspot
46. Arne Dahl
47. X- Files
48. Metsien kätkemä
49. Beck
50. Pako pimeydestä
51. Dicte
52. Olive Kitteridge
53. Matikkamurhat
54. Miehitetty
55. Luther

Mitkä sarjat sitten jäivät parhaiten mieleen? Mitkä koskettivat minua?
Mistä sarjoista sain edes jonkinlaisia väristyksiä?

Mitkä tästä listasta ensin poimisin olisi ehdottomasti Stranger Things. Sarja oli juuri niin hyvä, mitä siitä on kirjoitettu. Sarja oli kivaa vaihtelua ja kaikin puolin hyvin tehty. Miellytti erityisesti visuaalisesti minua. Sen teki ehdottomasti sen kasari henkisyys. Odotan siis innolla tänä vuonna tulevaa toista kautta! Toisaalta vaatiiko sarja jatkoa? Tuleeko sarjan toisesta kaudesta yhtä hyvä?

Toisena The OA, joka oli myös vallan mielenkiintoinen scifimysteeri. Toisaalta hyvin raskasta seurattavaa juonen kulun epämääräisyyden tähden. Välillä putoili hetkeksi kärryiltä ja toimintaa ei pahemmin löytynyt vaan kyseessä oli hyvin pohdiskelevaa draamaa. Tykkäsin kyllä sarjasta, vaikka se ei täysi kymppi omasta mielestäni ollutkaan.

Kotimaisista uutuuksista Sorjonen pääsi yllättämään, olemalla oikeasti kohtuu hyvä poliisisarja. Vielä on hieman hiettovaa, jotta pääsee naapurimaiden dekkarisarjojen kanssa kilpailemaan. Mutta sarja oli kivasti oivaltanut, että sen tapahtuma voivat olla itä-Suomessa ja näin antaen vähän erilaista, mitä naapurimaittemme dekkarisarjat. Kuten listasta näkyy olen suuri pohjoismaisten rikossarjojen katselija. Johtunee osittain äitini kiinnostuksesta niitä kohtaan.

Blindspot oli suhteellisen huono sarja. Huvitti miten joka paikkaan juostiin aina kauheat aseet kourissa ja aina alkoi samanlainen räiske. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta toteutus ontuva ja täynnä aukkoja.

River ja Jack Taylor taas miellittyvät minua ja sopivat lyhyiksi tv-sarjoiksi. Joihin ei kaipaa jatkoa. Pidän ylipäätään paljon pohjoismaalaisten sarjojen lisäksi brittisarjoista. Netflixistä brittisarjojen osiosta ei taida löytyä sarjaa jota en olisi katsonut.  Riverin ainutlaatuinen kerronta oli mielestäni jotain vaihtelua ja uutta.

Luther-sarjassa erityisesti Idris Elban roolihahmo on hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Luin, jostain artikkelista, että ks. sarjasta ollaan tekemässä jenkkiversiota. Huhheijaa. Miksi? Ei mulla muuta. Idris Elba on mukana, mutta tuottajan roolissa. Sarjan jatkosta ei ole varsinaista tieto, mutta vaikuttaa siltä, että Elba on liian kiireinen ettei se ainakin ihan heti ole toteutumassa... sääli. 

Muutto

Joka kerta mulle muuton tekeminen on hyvin ristiriitainen. Aina jokin asia on edellisessä kodissa paremmin, kuin uudessa. Vaikka moni muu asia olisi parempi ja halu muuttoon olisi kova. En elämäni aikana ole kuitenkaan super montaa muuttoa tehnyt, nyt kyseessä oleva muutto on elämäni seitsemäs. Ja teen sen ihan innoissani. Tämä merkitsee tavallaan taas uuden alkua joillekin asioille. Vaihtelu virkistää ja innostaa aina kokeilemaan myös uusia asioita. 

Huomenna luovun mun pitkäaikaisesta sohvastani, joka on palvellut mua erittäin hyvin, mutta joka nyt uuteen asuntoon muuttaessa muuttuu epäkäytännölliseksi. Toivottavasti sohva saa kierrätyskeskuksesta joltakin asiakkaalta uuden hyvän kodin. 

Tässä vähän kuvia vanhasta kodista. Tunnelmointia juuri ennen tarvoiden survomista laatikoihin, kasseihin, jättesäkkeihin kohti uutta kotia. 

Kuopion miniloma

Kuopion pikainen vierailu oli hyvin mielenkiintoinen ja tuottoisia. Vierailimme taitelijakollektiivin "työtehtävissä" päivän Kuopiossa. Tutkiskelimme ilmapiiri ja tunnelmaa kaupungissa. Olin sitä ennen viimeksi vieraillut Kuopiossa 2011 keväällä. Silloin tori oli vain ammottava kuoppa. Nyt Kuopio näytti hieman tutummalta lapsuuden ajoilta. Tässä muutamia kuvia kävelyretkien varrelta kaupungilta. Kuopiossa oli yllättävän paljon mielenkiintoisia julkisiataideteoksia, joita ei välttämättä ensin edes huomannut. 

Kuopiosta löytyy myös neljä museokortti kohdetta. Itselläni ei tällä kertaa ollut aikaa mennä niihin kaikkiin. Mutta kaikki vaikuttavat hyvin mielenkiintoisilta. 

1. Kuopion korttelimuseo

2. Kuopion museo

3. Kuopion taidemuseo

4. RIISA - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

Itselleni tietenkin läheinen museo oli taidemuseo, jossa oli todella hyvin rakennetut näyttelyt. Vaihtuva näyttely oli mielenkiintoinen ja todella hyvä. Mutta haluaisin erityisesti mainita kokoelmanäyttelystä, joka oli erittäin mielenkiintoisesti ripustettu. Ehdottomasti parhaimpia kokoelmanäyttelyitä, mitä olen nähnyt. Näyttely oli rakennettu hyvin mielenkiintoisella tavalla, vaikka tila olikin kohtuu pieni. 

Tämän hetkinen vaihtuvanäyttely on enää 28.1. asti auki. Seitsemän jättiläistä, Antti Immonen, Timo Kokko, Sami Korkiakoski, Seppo Kääriäinen, Ulla-Mari Lindström, Tiina Tanskanen, Johanna Väisänen. Omia lempiteoksiani näyttelyssä oli Ulla-Mari Lindströmin luonnotieteellinen teoskokonaisuus. Aihe ja toteutustapa oli minun mieleeni. Yhden teoksen nimi oli ainakin Areca palm x esox lucius. Tiina Tanskasen neulanreikäkamerakuvat, koska neulanreikäkamerat♥ Antti Immosen liikkuvat veistokset ovat myös aina kiehtoneet minua.

Ihastuin todella paljon tähän rakennukseen. Kunnes taas huomasin sen olevan vanha sairaalarakennus. Jonkin niissä kiehtoo minua. Todella usein huomaan ihailevani vanhoja sairaalarakennuksia. Niissä on usein jotain kolkkoa, mutta myös jotain hyvin mielenkiintoista. 

"Multitaskaus"

Mistä siinä on kyse? Olenko todella itsekin samanlainen?

Monet artikkelit antavat täysin erilaista tietoa aiheesta. Toisissa sanotaan, sen olevan nopeaa asiasta toiseen pomppimista, kuin niinkään asioiden "tekemistä yhtä aikaa". Todellisuudessa uskon sen, ettei (ainakaan kovin hevillä) ole mahdollista tehdä edes kahta asiaa samaan aikaan antaen niille yhtä paljon huomiota

Ja niin kyllä olen. Toisinaan. Tai ainakin teen todella paljon asioita joista hypin heti seuraaviin tehtäviin. Joskus jopa samanaikaisesti asioita. Tv:n katsominen ei ole minulle koskaan ollut pelkkää tv:n tuijottamista. Joidenkin tutkimuksien mukaan "multitaskaus" aiheuttaa hajamielisyyttä eikä johda yhtään mihinkään. Itselläni en koe ongelmaksi asioiden välillä seilailua. Toisinaan tulee kausia, jolloin on vaikea keskittyä tai muistaa asioita. Toisinaan on todella vaikea aikatauluttaa asioita ja miettiä miten arjen järjestäisi. Koen kuitenkin asiat täysin normaaleiksi, enkä siitä erinäisiä asioita. Itsestään selvää on, että kiire ja yllättävät menot vaikuttavat muistiin ja asioiden sekoittamiseen.

Olen sataprossainen muistikirja ja kalenteri ihminen. Asiat eivät muuten pysy, missään järjestyksessä, jos en kirjoita kaikkea ylös. En osaa vieläkään käyttää puhelimen kalenteria tai muistikirjaa. Pidän enemmän fyysisistä kalentereista ja paperilapuista.

Tässä loppuun vielä löytämäni ohjeet miten voi treenata aivoja ja päästä hajamielisyydestä

Onneksi hajamielisyydestä ja tehottomasta sähläämisestä voi päästä eroon. Kun treenaat aivojasi näillä vinkeillä, harjaantunut vähitellen keskittymään paremmin:

1.  Tee jotain konkreettista, mikä vaatii kaiken huomiosi: neulo, piirrä tai laske päässälasku. Voit myös laskea päässä yhdestä kahteenkymmeneen ja sen jälkeen kahdestakymmenestä yhteen. Keksi erilaisella logiikalla eteneviä numerosarjoja ja testaa, miten vaikeasta yhdistelmästä selviät.
2.  Opettele uusi taito. Kun harjoittelet esimerkiksi lumilautailua, autolla ajamista tai instrumentin soittamista, joudut pinnistämään kaiken huomiosi tehtävään.
3.  Tee yhteistyötä muiden kanssa. Aivot joutuvat kovemmalle koetukselle, kun niiden pitää ottaa huomioon erilaisia näkökulmia ja yrittää sovittaa ne yhteen.
4.  Keskity yhteen asiaan kerrallaan täydellisesti ainakin pari minuuttia. Koeta irrottaa ajatukset täksi ajaksi muista tehtävistä.

Lopuksi: muista pitää pausseja ja rentoutua! Jo puolentoista minuutin hengittelytauko tekee hyvää.
Lähde: Reidar Wasenius, briim.fi. Keskittymiskykyä voi parantaa myös aivobicillä.

Kulttuuri elämykset 2016

Tein listan kymmenestä minulle tapahtuneesta "parhaasta" kulttuurielämyksestä vuodelta 2016. Olen aina ollut huono sanomaan parhaita asioita, koska tykkään niin monesta asiasta, jotkut asiat ovat tietenkin aina ylitse muiden mutta niitä onkin sitten vaikeata laittaa paremmuusjärjestykseen. Olen koonnut nämä kymmenen erilaista kohtaa sen mukaan mitä minulle on kulttuurin osalta jäänyt mieleen vuodesta 2016. Kulttuuri on minulle monimuotoinen asia ja näin ollen listassa on mm. festareita, kuvataidetta sekä ruoka- ja juomakulttuuria. Lista ei ollut välttämättä helppo koota, oli vaikeaa ensin palauttaa mieleen asioita. Sitten selasin vähän kuviani ja instagram tiliäni, jonka jälkeen olin varma mitkä kymmenen asiaa haluan poimia tähän listaan.

1. Jättömaa

Yksi ehdottomasti parhaita festareita missä olen ollut. Festareita ei tulla järjestämään enää jatkossa ainakaan samassa paikkaa, mikä on ihan todella sääli. Festareiden tarjonta on monipuolinen, jossa voi viikonlopun nauttia taiteesta, musiikista, ihmisistä, rennosta hengailusta, ruuasta, melkeimpä mistä vaan. Viime vuodesta ei ehkä jäänyt nii paljoa käteen, kuin edellistä. Mutta meininki oli silti hyvä. Artisteista mieleen jäi Mäsä, Seksihullut, Juice Normaali ja Saimaa. Tottakai monta muutakin. Voisin romantisoida ja runoilla tuntemuksista, tilanteista ja musiikin takaamasta mielihyvästä vaikka kuinka. Kuitenkin haluan vain todeta, että nautin festarista todella suurella sydämellä. Sama festari ei todennäköisesti palaa, mutta toivottavasti Kouvola saa jonkun yhtä hyvin, jossei paremman festarin jo ensi kesänä. Tiimi ei  varmasti luovuta. Kiitos hienosta festarista!

2. Yayoi Kusama, Tom of Finland sekä  Ron Mueck (HAM / Taidehalli / Sara Hildén ) 

        

Taidenäyttely kokemuksista haluan mainita paljon puhuttaneet näyttelyt. Koska nämä kolme näyttelyä, ovat koskettaneet myös minua, sen lisäksi ne ovat toimineet avaimena siihen miten ihmiset löytävät taidemuseot ja ottaneet paljon palstatilaa, tuoneet uutta mielenkiintoa nykytaiteeseen ihmisille, jotka eivät välttämättä paljon seuraa kuvataiteen kenttää ja ilmiöitä. Tämä eteenkin Sara Hildénin Mueckin näyttely on ollut hieno suunnan antaja. Odotan innolla, mitkä vastaavat näyttelyt nousevat tänä vuonna suureen suosioon.

3. Tallinn Music Week

Tarkkaa muistikuvaa mulla ei enää ole olenko ollut TMW:llä jo ensimmäisenä vuonna 2009. Muistaisin, että 2010 olen ollut joitain keikkoja tsekkaamassa. TMW on noussut todella merkittäväksi, suureksi ja hyvin tehdyksi festivaliksi, jonne ehdottomasti kannattaa lähteä. Tällä hetkellä tämän kuun loppuun onkin early bird -passi vaan 50€. Ohjelma on massiivinen ja kattava, kaupunkikin näyttäytyy festivaalin aikaan hyvin mielenkiintoiselta. Kulttuuri ihmisiä virtaa eri puolilta Eurooppaa. Koko ilmapiiri on inspiroiva ja rento. Viime vuoden mieleenpainuvimmat asiat ovat olleet ehdottomasti uusien artistien löytäminen. Festivalin kaiken kattava ohjelma on timantista antia. Ravintoloiden spesiaali listoilta voi nautiskella uusia makua hyvään hintaan, tai voi osallistua mielenkiintoisiin keskustelu tilaisuuksiin, nauttia taiteesta niin gallerioissa kuin ulkotiloisakin unohtamatta kaksi päiväistä designmarkettia. Festivaalin ajankohta on myös ollut hyvä maaliskuun loppu huhtikuun alku on jo suhteellisen lämmintä Tallinnassa eikä tuohon aikaan paljon päällekkäisyyksiä toisten tapahtumien kanssa tule.

4. Freedom

Festarit ottavat aika ison haukkauksen listaani, mutta haluan myös laittaa Freedom festivaalin tänne. Tykkäsin festarin esiintyjä kaartista ja sen visuaalisuudesta, jokin muukin festarissa kiehtoi. Ihan kivan oloinen aloitusvuosi festareille. Harmi vaan oli ajankohta, jolloin on muitakin suuri festareita samana viikonloppuna. On varmasti vaikea löytää ajankohtaa Suomessa, jolloin ei olisi festareita, mutta Provinssin kanssa sama viikonloppu on varmasti haastava. Festarissa oli paljon potentiaali, mutta moni asia jäi hämään. Alue oli surkea. Samaan aikaan olevat esitykset eivät toimineet alkuunkaan, kuuntelit keikkaa veneessä ja kuulit vaa päälavan keikan joka soitti samaan aikaa kilpaa päälle. Moni esiintyjätkin kommentoi asiaa ja oli harmissaan. Alue muutenki oli todella hämmentävän mallinen, onneksi väkeä oli suhteellisen vähän. Infopisteen ihmiset antoivat "en mä tiiä vastauksia", eikä heillä ollut mitään tarkoitusta ottaa asiasta selvää. Päälavalla oli turhan kova kouraisia ja innokkaita järjestyksenvalvoja, mitä seurailin muutamia tilanteita vierestä. Kokonaisuudessa festari oli hyvä, mutta todella paljon mielestäni jäi kehitettävää. Myös festarille saapuminen tuottaa aika paljon kiertämistä. Toivottavasti festari kuitenkin vakiinnuttaa paikkansa Tampereen kesässä, sillä tällaista festari tarvitaan mielestäni.

5. Merenkurkku

Myös maailmanperintö saaristo kuuluu tähän listaani, sillä se on myös kulttuuria. Merenkurkku on aivan älyttömän kaunis ja mielenkiintoinen. En liiemmin ehtinyt tutustua alueen kaikkiin puoliin monipuolisesti. Toivottavasti ensi kesänä olisi aikaa tutkailla aluetta paremmin. Merenkurkun saaristo on kuitenkin Suomen ainoa luontokohde, joka on Unescon maailmanperintökohteiden listalla. Meri on itselleni hyvin tärkeä ja näin ollen myös Merenkurkku on minulle paikka, jossa voi hengittää vapaasti, rentoutua ja tuntea kaiken. 

6. Kaikki hyvin -näyttely

Tämä näyttely oli niin suuri osa minun kevättäni ja sen myötä minulle hyvin tärkeä kulttuuritapahtuma. Oman lopputyönäyttelyn laittaminen listaan tuntui ensin oudolta, mutta haluan sen kuitenkin listata tähän. Kanssani valmistui niin upeita taiteilijoita, joten tämän kuuluu olla tässä listassa.

7. Grub

Super hyvää streetfoodia. Tämä hienous löytyi kesällä Laukontorilta ja toivon, että se löytyy vielä ensi kesänäkin. Suuri plussa vegaanisesta vaihtoehdosta. Banh Mi -sämpylöiden sisältä löytyi, sriracha-soijamarinoitua seitania, marinoitua porkkanaa ja kurkkua, sekä punakaalia, limeä ja loppu silauksena sriracha-chili-limemajoneesia ja pintaan korianteria. Itse söin annoksen useaan otteeseen ranskalaisilla. Olen todella tyytyväinen toisaalta, ettei se oli ympärivuotinen. Sillä se on hieman liian lähellä työhuonetta ja sinne on helppo lähteä syömään herkullinen lounas. Heh.

8. Mäntän kuvataideviikot

Kyseinen tapahtuma voisi olla listassa, vaikka jokainen vuosi. Mutta erityisesti haluan laittaa sen listaan 2016. Sillä mielestäni näyttelykokonaisuus vuonna 2016 oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Näyttely oli kokonaisuudessaan hyvä, eikä mieleeni jäänyt niinkään mitään yksittäistä teosta tai taitelijaa. Odotan innolla ensi kesän näyttelyä. 

9.  Renard Coffee Shop, Tallinna

Taivaallinen kahvila. Join elämäni ensimmäistä kertaa aivan mielettömän kahvin, jossa ei ollut mitään joukossa. Kahvilan henkilökunta oli todella taitavaa ja osasivat heti suositella juuri sellaisen kahvipavun, joka sopi minun maku mieltymyksiini. Tämän jälkeen olenkin aina pistäytynyt sinne kahville, kun viime keväänä rakas Tallinnan ystäväni halusi minut sinne viedä. 

10. Kotimaa matkailu

Kulttuuri elämyksenä yksi parhaimpia. Sillä Suomi on niin moninainen. Jokainen maakunta on omanlaisensa. Tottakai on paljon metsä ja peltomaisemaa, kun kulkee pitkin ja poikin. On saaristoa ja järvemaisemaa. Edellisenä kesänä kiertelin itä Suomessa. Nyt länsi rannikkoa. Pohjoiseen pitäisi varmaan tänä kesänä sitten päästä. Netin ihmeellisesta maailmasta löytyy paljon majapaikkoja, kun jaksaa googlettaa. Voi yöpyä, vaikka missä mitä mielenkiintoisimmissa mökeissä tai vaan ihan telttailla. Lähde siis rohkeasti kiertamään ja kotimaa matkailemaan. Se on ihan super hauskaa! Varsinkin jos kaikki oudoimmat, hiljaisimmat, vanhat ja hieman kämäisimmätkin kohteet kiinnostavat kannattaa kierrellä omalla autolla niin saa kaiken irti. Pakata autoon kaverit ja kaikenlaista mitä hiemankin voi kuvitella tarvitsevansa.

Galleria kierros Tampereella

Tampereelta löytyy todella kiva määrä gallerioita kierrettäväksi. Harmin vähän tulee kuitenkin käytyä galleria kierroksilla. Kuitenkin lähes joka kuukausi kaikissa gallerioissa vaihtuu näyttely. Tässä listaus Tampereen gallerioista & taidemuseoista:

Valokuvakeskus Nykyaika

Vapriikki

Museo Milavida

Galleria Ronga

Taidekeskus Mältinranta

Galleria Rajatila

Tampereen taidemuseo

Sara Hildénin taidemuseo

Galleria Saskia

Emil Aaltosen museo

Galleria Koppelo

Grafiikanpaja ja Galleria Himmelblau

Haiharan taidekeskus

Galleria Emil (toistaiseksi suljettuna) 

Viime viikolla tuli käytyä nyt vaan kolmessa galleriassa. Himmelblau, Rajataide ja Valokuvakeskus Nykyaika. Gallerioiden lisäksi on paljon kahviloita ja muita tiloja missä Tampereella törmää näyttelyihin. Tällä kertaa eteenkin Himmelblaun Charles Sandison, Now/Here -teos jäi todella puhuttelemaan. Pidin siitä aivan todella paljon. Vielä on hyvin aikaa pistäytyä katsomassa kyseinen teos. Näyttely loppuu 29.1.

Seuraava kohteemme oli Rajatila, jossa on tällä hetkellä nähtävillä Jan-Erik Anderssonin näyttely. 

Näyttelyn voi tsekata aina 24.1. asti. Jonka jälkeen 28.1. alkaen esillä on yläkerrassa Veera Inkeri ja Heidi Katajamäki sekä alakerrassa Azar Saiyar. 

Kolmantena tällä kertaa vierailimme Valokuvakeskus Nykyajassa, jossa oli esillä Leena Ylä-Lylyn näyttely Marraskuu. Näyttely loppuu 30.1. 

Tässä muutama vinkki galleria kierrosta varten! 

Mummola

Kuvasin loppusyksystä mummolassani. Näissä kuvissa tulee näkyviin konkreettisesti ajan kulku. Mummolani on edelleen niille sijoilleen jäänyt. Mietin viime vuonna paljon sitä, miten moni koti maailmassa on mahtanut jäädä juuri niille sijoilleen, kun sen asukkaat ovat lähteneet. Meidän mummolamme ei varmasti ole ainut talo Suomessa, saatikka pelkästään jo mummolan lähialueella, mikä olisi jäänyt juuri niin, kun sen asukkaat ovat sieltä lähteneet ja perässään sulkeneet oven, tietämättä siitä, etteivät ehkä koskaan palaa. 

Asia on ollut esillä monissa eri paikoissa viime aikoina. Esimerkkinä haluaisin kertoa Lönnströmin taidemuseon Kronoksen talo -projektin, jossa IC-98 eli taiteilijat Visa Suonpää ja Patrik Söderlund työstävät projektin Lönnströmin apurahalla. Lyhykäisyydessään he hankkivat talon, joka aidataan portittomalla aidalla ja johon annetaan ajan asettua. Lönnströmin nettisivuilta löytyy paljon infoa projektista ja sen etenemisen eri vaiheista. Käsittääkseni myös vielä tälläkin hetkellä voi vierailla säätiön kotimuseolla, jonka yhteydessä on galleria, jossa on esillä materiaalia projektiin liittyen. 

Nämä ovat minua itseänikin kiehtovia asioita. Jo lapsena maalla asuessani törmäsin usein vanhoihin taloihin, jotka olivat autioita ja kiehtoivat minua. Leikimme vanhoissa taloissa ihan luvan kanssa ja tutkimme kaikenlaisia vanhoja esineitä ja roskaa. Se mikä niissä minua kiehtoo on niiden tarinat, ihan oikeat sellaiset tai joskus keksityt ja väritetyt. On jotenkin hyvin kiehtovaa astua pitkään tyhjillään olleisiin huoneisiin ja huomata miten sen tuntee todella voimakkaasti. En oikeastaan edes osaa kuvata sitä tunnetta, kun voi tuntea todella pysähtyneen ilmapiirin, missä saattaa kyllä kuulua vielä ääniä, mutta kaikki muu on jotenkin käsinkosketeltavan hiljaista, rauhallista ja pysähtynyttä. 

Aika on kummallinen käsite. 

Museokortti ja Uusi pelimuseo

Nyt kun meidänkin kodista löytyy kaksi museokorttia viimein, on hyvä alkaa käymään jokaisella reissulla museossa paremmin mielen. Mulle itselleni on museokortti tuttu jo edellisvuodelta. Odotin sen ilmestymistä toden teolla. Olin silloin vielä itsekin museolla töissä seurasin tiiviisti museokorttia. Mulle museokortti on yks "huijaustaktiikka". Tarkoitan sitä, että mun tulee paremmin seurattua näytelyitä ja lähdettyä niihin. Eikä tarvitse mietti onko rahaa pääsylippuun juuri sillä hetkellä. Se on aina kukkarossa ja kun tuntuu siltä, että haluaisin mennä just nyt, tuntuu se helpommalta. Pidän kaikenlaisista museoista ja tykkään tutkia itselleni tuntemattomia aiheita.

Tampereeltakin löytyy jo niin hyvin museoita, joihin on mielenkiintoista mennä tutkailemaan. Juuri tällä viikolla aukesi Vapriikkiin uusi pelimuseo. Tottakai se piti käydä heti katsastamassa. Museo oli monella tapaa hyvin rakennettu. Pidin erityisesti siitä, että on toden teolla otettu huomioon nimenomaan suomalainen pelihistoria. Painotus on pääasiassa digitaalisissa peleissä, mutta mukaan mahtuu myös tietoa ja esineistöä lauta- ja roolipeleistä. Artikkeleissa, joita on olen pitkin viikkoa lukenut kerrotaan pelimuseon olevan suhteellisen harvinainen pysyvä museo maailmalla. Siis museo, joka on pelkästään keskittynyt pelaamiseen. Museossa on esillä noin sata peliä, joista yli puolet ovat pelattavissa. Museossa on myös hienoa se, että työryhmä on ollut suuri ja sieltä välittyy selkeä alan tuntemus ja osaaminen hyvin voimakkaasti. Museon visuaalinen puoli on kiehtova ja eri vuosikymmenten tyyliin rakennetut huoneet luovat hyvän tunnelman valkoisten seinien tasapainoksi. 

Museo on todellakin vierailemisen arvoinen. Ainakin minä aion mennä uudelleen, sellaiseen aikaan, kun ihmisiä on vähemmän liikkeellä, jotta saa pelata juuri niitä pelejä mitä haluaa, ilman todella pitkää jonotusta tai jonkin hengitystä niskassa. Heh. Tässä, teille vielä linkki pitkään Jukka O. Kauppisen artikkeliin pelimuseosta.

Luonnoskirjan sivuja

Löysin vanhan tekstiluonnoksen vaihtoajalta, jossa  oli pari lausetta. Millä ei niinkää enää ole mitään merkitystä. Mutta halusin jakaa nämä kuvaamani luonnoskirjan sivut. Aloin tehdä satunaisia abstrakteja maalauksia, joita leikkelin ja liimailin niitä sekä käytin lankaa.

Toisissa luonnoksissa olen leikellyt muotilehdistä kasvojen kuvia. Jossa tein jännän havainnon, ne nimittäin ovat lähes aina parista samasta kulmasta otettu. Tein kollaasseja kasvoista, jonka jälkeen lisäsin langoilla niihin kuvioitaa. Kuvassa näkyvät kasvokollaasit ovat vieläkin kesken ehkä jonain päivänä viimeistelen vielä kyseiset kollaasit. Niiden kuvamaailma on niin voimakas ja mielenkiintoinen. Minulle niissä esiintyy niin monipuolinen sanoma. 

Kirjontatyöt on taas otamassa vallan

Nyt alkaa olla jo puoli vuotta valmistumisesta ja aikaa opinnäytetyön parissa työskentelystä. Hain erääseen kesänäyttelyyn mun opinnäyteteoksellani "Dreamcatcher" (josta olenkin jo aiemmin kirjoittanut, tänne). Ja pääsin mukaan. Koska kyseinen työ on elävä ja siihen tulee kokoajan lisää unikuvia, on minun laadittava heti tammikuussa työskentelysuunnitelma. Haluan saada tehtyä, ainakin kolminkertaisen määrän kirjottuja unikuvia lisää teoskokonaisuuteen. Nyt pitää alkaa poimimaan unistani kuva-aiheita ja pohdittava, mitä haluan teokseen liittää ja miten toteuttaa ne. Tämän vuoden aikana teen jo muutamia luonnoksia varmaan. Olen toisaalta innoissani tekemässä niitä lisää sekä palaamassa teoksen työstämisen pariin.

Olen syksyn hapuillut grafiikan ja valokuvauksen parissa ja etsinyt jo aikaisemmin kokeilemiani tekniikoita uudelleen. Olen ollut jonkinlaisessa valmistumisen jälkeisessä lukossa, etenkään kirjominen ei ole ollut kovin miellyttävää puuhaa. Mutta nyt tuntuu taas olevan sen aika. Vaikkakin aijon jatkaa muidenkin medioiden kanssa työskentelyä siinä rinnalla. Kuitenkin näyttelyä varten teoksen lisäosien tekeminen on nyt prioriteettina ensi kevään.

Olen viime aikoina nähnyt todella paljon unia ja koittanut pistää mieleen mielenkiintoiset elementit. Seuraavaksi alan luonnostelemaan uusia kuvia, joista löytyy mm. lentäviä kirjoja, tanssivia luurankoja, kaksipäinen käärme sekä erilaisia veitsiä. Mukaan uusiin kirjonta teoksiin tulee todennäköisesti glitterit, kiiltolangat ja kuviolliset kankaat. Teos tulee siis elämään jonkin verran askeleen eteenpäin. Ehkä vielä syvemmälle outoon unimaailmaani. Kuvakieleni ei kuitenkaan tule hirveästi muuttumaan, vaan asiat pysyvät tunnistettavissa ja harmoniassaan. 

Meidän yhteisillä Kaikki hyvin -nettisivuilla, jotka ovat vielä hetken ainakin löydettävissä. Kuvailin teosta, sen alkuvaiheilla näin:

Unisieppaaja

installaatio

Nukkuminen vie noin kolmasosan ihmisen elämästä. Nukkuessani näen paljon unia. Unissani kaikki on mahdollista. Unet kulkevat käsi kädessä luovan työni kanssa. Unissa ihmisen mieli on valloillaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Otan teoksiini mukaan unet, jotka jollain tasolla jäävät pyörimään päähäni ja päätyvät unipäiväkirjoihini. Tekniikkana kirjonta itsessään on minulle hyvin meditatiivinen kokemus. Pehmeällä pinnalla, kankaalla ja langalla, on suuri vaikutus aiheen käsittelyyn.

Dreamcatcher

installation
Sleeping takes up one third of human’s life. While sleeping, I dream a lot. In my dreams everything is possible. Dreams go hand in hand with my creative work. In dreams one’s mind is free, for better or for worse.

Some dreams become part of my work. Those dreams usually keep on going in circles in my head and then end up in my dream journal. For me embroidery as a technique is very meditative experience. The soft surface, cloth and thread have a strong influence on how I deal with the topic.

Aihe aukesi minulle lopputuloksen myötä, nähdessäni kokonaisuuden ensimmäistä kertaa esillä entistä voimakkaammin ja sai minulle uusia merkityksiä. Teoksen kritiikit ja positiivisiet kommentit saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että ihmiset kokevat sen ympärillä rauhallisuuden tunnetta ja osaavat samaistua teokseen.  

Terveellisempää vuotta 2017

Sain pari joululahjaa ja niistä toinen oli kassi, missä oli teetä, ripsiväri ja joulukoriste. Koska on ehkä aikaisemmistakin päivityksistä käynyt ilmi, pidän todella paljon teestä (ja myöskin kahvista). Pukka teet on tullut mulle tutuiksi jo muutamia vuosia sitten. Joskin ovat sen verran hintavia, ettei niitä ole tullut super montaa hankittua. Vaihdossa ollessani siellä kaapistani löytyi ainakin Elegant English Breakfast / Detox / Three mint/ Chamomile, Vanilla & Manuka Honey / Night Time Tea. Minttuteet on mun omia suosikkeja, kaikki teet missä on minttu on vain pakko olla hyviä.  Pukkan teet ovat laadukkaita, kuten he itsekken sanovat. Valmispussit ovat toisinaan hyvin kätevä ottaa mukaan. Mutta mieluusti juon teeni omilla teesihdeilläni. Ihan jo siksi, että teepakkauksissa on on mielstäni niin paljon turhaa roskaa, kun ne pakataan erillispusseihin. Huippu oli teepakkaus (ei Pukka teenpakkaus), jossa oli viittä erilaista yksittäispakattua teetä. 

Pakkaus: ensin muovikääre - sitten pahvilaatikko - sitten viisi muovikäärettä, jossa kussakin neljä teepussia- muovikäären jälkeen tee pussit paperikääreessä - jonka jälkeen vasta pääsi käsiksi teepussiin, josta löytyi teelehdet. Se jostain syystä järkytti ja turhautti minua valtavasti. Muutenkin siellä asuessani käsittelin teoksissani jatkuvasta jätteitä, jätteiden määrää kaduilla ja huonoa mahdollisuutta kierrättää. Mutta niin takaisin Pukka teehen...

Nyt joululahjaksi sain Supreme matcha green -pakkauksen. Olen maistanut yhden kupillisen jo teetä. Ja todella pidän sen mausta. Vihreät teet ovat muutenkin itselleni mieluisia!Luin Pukka teen sivustolta lisää teestä tätä postausta kirjoittaessani. Artikkeli oli niin mielenkiintoinen, että kannattaa käydä lukemassa se täältä. Ehdottomasti seuraava tee hankintani tulee olemaan artikkelissakin mainittu Cool Mint Green (mikä nykyään kantaa nimeä Mint Matcha Green) Tässä siis samalla vinkki, jos kaipaat vaihtelua teekaappisi sisältöön ja haluat kokeilla jotain uutta. Pukka teen sivustolla on todella hyvät kuvailut, joten niihin voi jo tutustua etukäteen ja päättää mitä seuraavalla teenostoreissulla mahdollisesti haluisi kokoilla. 

Toinen joululahja teeni on Kusmin Detox tee. Kusmin teet eivät ole pahemmin minulle tuttuja tai löytäneet tietään kaappiimme. En ole vielä päässyt maistelemaan sitä, mutta on varmasti sellainen maku joka mielyttää minua! Tee on sekoitus vihreää teetä, sitruunaruohoa ja matéta. 

Terveellisempi elämä 2017. Tämän ei ole tarkoitus enää olla sellainen uuden vuoden lupaus, että homma jää parin kuukauden päästä sikseen. Nyt on jo alkusyksystä ollut hommattuna salikortti. Joulukuun alussa olen tavannut PT:n, jonka kanssa aloitan tällä tai ensi viikolla. Liikunta ja ruokaohjelman olen jo saanut. Joten toivotaan, että homma lähtee täydellä tohinalla käyntii ja että saisin aikaan pysyviä elämäntapamuutoksia aikaiseksi. Prosessi ei ole olemaan minulle helppo. Mutta toivon saavuttavani edes ensimmäiset hölmöt tavoitteeni kesään mennessä. Kyseessä ei sinäänsä ole uuden vuoden lupaus, vaan PT:n alku ajankohdaksi sattui tulemaan tammikuu aivan muista syistä. 

Viime vuosi oli monella tapaa hyvin rankka lähipiirissäni. Joten salaa toivon ja odotan tämän vuoden olevan täynnä monenlaisia hyviä asioita ja uusia tuulia.

Alkakoon se yllätys muutolla. Tammikuussa taas pakkaamme tavaramme laatikoihin ja suuntamme, *rumpujen pärinää* kadun toiselle puolelle muutaman metrin päähän. Eli kyseessä ei ole suuri muutos. Mutta tuntuu jotenkin todella hyvältä aloittaa vuosi uudessa tilavammassa kodissa. 

Tänä vuonna haluaisin alkaa suhtautua asioihin entistä positiivisemmin ja ottaa uudet haasteet vastaan uteliaisuudella. En aio muuttua sinällään, mutta haluan löytää positiivisemman suunnan raskaan vuoden jälkeen. Tässä vielä tsemppaava kuva. Olen harkinnut hankkivani tällaisella kuvalla varustetun treenipaidan. Ihan vain siksi, että se on ihan paras!

Treenipaitaa kehiin!